JOULU

Joulurauha 

ja

 muut 

tunteet

Joulu ei aina ole se rauhallinen seimiasetelma.

Joku väitti juuri uudessa kirjassa

 ettei Jeesus syntynyt B - nimisessä paikassa.

Häntä olisi sanottu beetlehemiläiseksi
eikä

nasaretilaiseksi .
(muuttuvaa tietoa ?)

Kuka enää tietää joulurauhasta 

jos

turvakodit täyttyvät 

ja 

on 

pelkoa

jouluna,
rauhan juhlana.

Meillä kaikilla ei ole enää pientä lasta joulussamme,
mutta varmaankin meillä on muisto siitä,
 muisto lapsesta, 
joka vielä piileksii meissä
ja niistä lapsen jouluista.

Lasten joulu ei ole suorittamista
ja aikuinen voisi ottaa oppia ja vaikka heittäytyä ihmettelemään
koko joulutouhuja.

Minä muistan kuinka kummallista oli
että isä oli aina poissa pukin tullessa !
Aina piti kertoa mitä tapahtui -
" Olis´ kannattanut olla paikalla !"

Tyttärentytär kummasteli :
 "Mitävarten sillä pukilla oli isän sormus ?"

Tämä maailma ei jatku eikä pärjää ilman lapsia !

Kannattaa kaivautua mielessään lapsuuteensa,
vaikka niihin joulumuistoihin ja tunteisiin.
Ehkä ne eivät heti avaudu ja muistu.
ehkä on jotain sellaista, mitä ei halua muistaa,
sekään ei haittaa.
Joulu herkistää ja tuo tunteita pinnalle,
niitäkin, jotka eivät kuulu joululuun.
Eikö jouluna saisi olla pettymyksiä?
Lapsi voi olla todella pettynyt saamiinsa villasukkiin,
koska oli odottanut vain kaikkea toivomaansa.

Elämämme on toiveita täynnä,  salaisia ja julkisia.
Jouluna ja muinakin juhlapäivinä tulisi toiveiden toteutua.
Juhlamieli on herkkyytensä vuoksi  hyvin arka karahtamaan pohjalle.
Siitä kertovat monet joulutarinat.

Ihmisen mieli ja tunteet ovat sellaiset, ettei niitä opiskella,
kaikkea muuta kyllä.
Tietoa, taitoja ja "viisautta" varten on erilaisia opinahjoja,
mutta miten minä elän, olen ja tunnen,
sitä olen opetellut kantapäät ruvella
ja tässä olen.

Kaikki ne ulkoa oppimani pääkaupungit, joet ja pääelinkeinot ym eivät ole auttaneet arjessani eikä juhlassani.
Enkä ole tällaisena yksin, tiedän.

Jokaisella on ihan varmasti tarve joulurauhaan
ja hyvään joulumieleen.
Kukaan ei haluaisi tuntea sitä yksinäisyyttä jossa on yksin.
Silti kaikki tunteet ovat olemassa,
eikä niitä voi sulkea enkelipeltirasiaan tietyksi ajaksi,
pois mielestä ja silmistä.

Hyvää joulunjälkeistä elämää !

Joulun tuoksut

Joulunaikaan  tuoksut leijuvat ympärillämme tuoden muistoja 
usein vuosienkin takaa.
Joulutuoksut miellyttävät yleensä,
joitakin poikkeuksia lukkuunottamatta.

Jokainen tietää onko 

tuoksu

vai haiseeko.

Allergiset ihmiset eivät kestä tuoksuja,

koska saavat niistä oireita.

Onko

kukaan  "hajulle" 

 allerginen ?

Saako siitä samoja oireita kuin "oikeat" allergikot ?

Minä olen  hajuille  - ginen,

tarkoitan nyt juuri sitä lemua, joka istahtaa viereeni bussissa

vedettyän juuri viimehenkoset tupakastaan tullessaan autoon

                            Tarkoitan juuri sitä hajua:                                      eltaantuneenpesemättömyydenvanhanviinanlöyhkä
henkii takanani.

Jäänkö pois seuraavalla pysäkillä?

Ei, kyllä minun on kestettävä !

Miksi?

Koska käytän julkisia,

 koska minulla ei ole enää omaa autoa.

Julkisilla kuuluu kuulua väestöön.

OK.

(Tämähän ei ole sitten yhtään joulumieltä lämmittävää puhetta !)
Hyi minua !

Inhoan silti sitä hajua,

yököttää se löyhkä.

Laitan hajuvettä vähän enemmän.

kärsikööt,

niin minäkin.

Eihän niin voi tehdä, kiusa osuu väärään maaliin.

Jos maksaa matkastaan hajulisää, siihenkö on tyydyttävä 

muuten vaan  "herkän nenän" vuoksi.


Myönnän
en ole joulumielellä
tänään
ehkäpä
huomenna
päiväkin on jo pidempi
huomenna.

Huomenna on taas uusi kiva päivä -
joulurauha alkaa 
meille kaikille.

Kulttuuria ja tapaamisia

 Mieskuorolaulua kirkossa

vai

Rajatonta ja upeaa ?

Kumpaakin, kiitos !

Arki-ilta on minulle nykyään 

vastenmielisistävastenmielisin johonkin lähtöön.

 Kaikki mukava tapahtuu iltaisin 

  ja siihen on tietty syynsä.

Kompura - huononäköinen - häikäistyvä - väsähtänyt

ja ikääntynyt haluaisi nauttia kaikesta päiväsaikaan.

Aamuvirkut, jotka viiden aikaan kapsahtavat

kahvikupin korvaan ovat täysillä jo kymmeneltä alkavissa tapahtumissa.

En minä,

mutta sitten aamukahvin jälkeen ja lehdenluvun sängyssä

voisin kyllä jo mieluusti joskus iltapäivällä

imeä itseeni kulttuurinvoimaa.

Muttakunei.

No,

selvisin hyvin ihanasta mieskuoroillasta

ja nautin tutuista, sekä uusista lauluista.

Minusta on  n i i n  upeaa

kun miehet (äijät) herkistelevät

ja laulavat ikäänkuin juuri minulle -

niin sen tunnen -

Kirkko oli kyllä täynnä

Rajatonta, upeaa laulantaa kaikkine valoefekteineen
sekä koreografeineen kyllä jaksoi kuulla ja katsoa,
vaikka olikin ilta ja vatsa täynnä herkkuja.
(Aikaisemmin vierastamani  "riitasoinnutkaan" eivät särähtäneet korviini)

Selviän siis kyllä -

silti 
seniorikinot sopivat
koska ovat päivällä

Kummastakin tapahtumasta jäi  HELMI 
Kirkkokonsertista minulle tuntematon laulu:
Maailma jääkukkien takana

Rajattomilta lapsuuteni ensimmäinen joululaulu jonka muistan:
"Lauloi Lappi lapsellensa, näin se laulu alkaa
isä ajaa Inariin ja poro polkee jalkaa"

Vuosien mittaan yhä pienentyvät joulut
saavat tunteet suurentumaan,
ja muistot esiin.
No, ei paha,
aikaahan on herkistellä.
ja nenäliinat ovat halpoja

Värit

Jaa etteikö värillä väliä !

Kuvittele leppäkerttu umpimustaksi !

Väriterapiat ja - analyysit 
värisuora

värisokeus

värivirhe

väriäpäästävä

väripaletti

mikä on väritön ? ? ?

Jokainen on varmaan kokenut sen
(ainakin nainen)

kun on juuri lähdön hetkellä

äkkiä vaihtaakin toiset vaatteet

I H A N 

S o P i M aT t O m I e N

tilalle

Minulle käy useinkin niin.

Vaatteissa sinänsä ei ole vikaa

vaan 

väri on väärä

on  sellaisiakin värejä

joihin ei

 k u u n a k u l l a n v a l k e a n k a a n

voisi pukeutua

Minulle nykyisin se on 

ruskea

Vuosia sitten sekin oli  "mukiinmenevä "

Eräs ystäväni sanoi kerran, ettei hän tiedä mitään niin kamalaa

kuin beige puolihame
huh

Muotihan sanelee aika paljon sekä pukeutumistamme,

että kodinsisustamista.

Ei kai sitä kukaan orjallisesti seuraa,

mutta vinkit ja mainonta tekee mielihaluja.

Vuodenaika ja siihen liittyvät juhlat antavat  omat värinsä.

Todella uskalikko kattaa joulupöydän keltaisella,

vaikkakin taas punaiset pääsiäismunat ovat ihan -

sanonko ,  jees !

Minulle punainen väri on saatava käyttöön jo adventtina.

Verhot ainakin ensin
 ja sen jälkeen paljon muuta.

Punainen on muutenkin yksi lempiväreistäni,

vaikka eräs työtoverini vuosien takaa

ilmaisi sen olevan  n i i n  huorahtava, että !

Mustaan mieltymyksestäni kerroinkin taannempana,

enkä jää selvitelemään muita lempivärejäni, nyt.

Vuosikymmeniä sitten, kun halusin valkoisen telkkarin

maalasin sen ruskean teakkisen -

siitä tuli ihan kelvollinen!

Sohvani ja nojatuolini ovat saaneet erivärisiä päällisiä

itsetehtyinä,  tietty.

Minulle kelpaa jos väri miellyttää,

sillä väreistä saan sitä jotakin,

sanovat sitä energiaksi.

Nykyään pikku kodissani on huonekaluja hoidossa.

Olen luvannut olla kajoamatta niihin sillä ne ovat sukujuttuja.

Dikkaan niitä kyllä tuollaisina
ja kunnioitan mennyttä.

Joulu on ovella ja nautin punaisista asioista,

saa siinä olla muitakin värejä,

mutta heti joulun mentyä voin vaihtaa väriä taas.

Värikästä,

omanväristä aikaa kaikille !

mutta;

mustan kanssa
 on syytä pitää niitä heijastimia!

Myyjäisten kulta-aika

Kässyt

Ystäväni esitteli minut kerran  henkilönä,

jonka sängynjalkoja on syytä korottaa,

koska  kätköissä on monia keskeneräisiä  "kässyjä".

Pitää muuten paikkansa vieläkin,

paitsi,

sänkyä ei ole koroteltu.

Ja aika tekee tehtäväänsä

niin myös minä.

Kässyt ja kässät elävät kaikenaikaa

ja valmistakin tulee

ja on tullut.

Olen ajoittain jopa tyytyväinen

ja kiheltävä odotus viipyilee keskeneräisten yllä.

Jos jotakin saanut aikaiseksi käyttöön

siitä voi jopa itse iloita

puhumattakaan käyttäjän makoisista päivätorkuista

joita peiton alla voi ynistä.

Kaikki se aika, jonka voi kuluttaa tekemällä käsillään jotakin

tuo hyvää mieltä ja useinkin onnistumisen tunnetta

Sellaista samaa ei saa mistään muualta

se tulee suoraan itseltä itselle,

ei välikäsiä,

ei keinotekoista kehumista,

vain oma tyytyväisyys.

Eikä kiitollisuudenvelkaa mihinkään suuntaan.

Vapauttava tunne !

Joskus, kun kaupittelee -  tai vie tuotteitaan myyntiin

tulee vastaan hinnoittelun vaikeus.

Jokainen tietää, ettei tunneista voi laskuttaa,

ei niistä saa hintaa työlleen,

hyvä jos materiaalikustannukset tulisivat.

Arvostanko omaa osaamistani -

saanko arvostaa kädentaitojani -

voinko asettaa hinnan työlleni -

kaikkea tuota voin,

mutta jos ostaja ei ole samaa mieltä,

pidän kaiken omanani.

"Aika tavaran kaupittaa"; sanoi Helmi - anoppi aikoinaan.

Myyjäiset pursuavat alihinnoitettuja kädentöitä,

se antaa huonon kuvan siitä

minkä arvoiseksi asetamme oman työmme ja osaamisen.

On toinenkin puoli,

mutta näyttää siltä, että se puoli saa kipuilla alekässyjen rinnalla.
Ja se kolmas puoli on vinkkivakoilu - ostan nyt yhden. . .

hym. hym,
....saisinko ottaa kuvan....

No, iloa silmään ja 
uutta vaikka sängyn alle odottelemaan!

Iloitaan myös itsenäisyydestä!

YÖ

Valvottaa

Päivälläkin ehtisi hyvin ajatella,

aikaa olisi vaikka pelkästään istua 

 ja antaa ajatusten harhailla.

Mutta ei,

nyt oli se aika öisille ajatuksille  "varattuna",

eikä sitä varausta voi edes perua.

 ajatuksia ei saa poikki

vaikka yrittää.

En jää sänkyyn,

nousen, katson ulos

onko muita ajattelijoita valojen takana.

 Sinivihreät kaamosvalot vilkkuvat vastapäisessä talossa

ja sumuinen juuri tullut talvi,

ei muuta.

 Alkuillan haalea täysikuukin on kulkenut pois.

Parasta ottaa syötävää !
Se on usein auttanut ennenkin, kun joku valvottaa.

Myyjäisiä varten tekemä saaristolaislimppu sopii.

Siitä tuli liian bruunii

enkä kelpuuttanut myyntiin -

hyvää kuitenkin.

Mikä valvottaa,

täysikuuko -

vai asiat?

Miksi juuri yöllä -

uni katkeaa, kuin kanan lento.

"Miksi kysymykset ovat tarpeettomia,"

sanoi eräs kerran.

Hänelle ne ehkä olivatkin

mutta jos ei kysy ei vastauksella ole merkitystä.

Viime yönä ajatukset laukkasivat lähellä ja kaukana.

Aika ja matka sekoittuivat keskenään

silti kaikilla oli sama väri -

huoli.

Huoli on kummallista !

Pelkkä huoli ei auta ketään.

Jos voisi huolehtia, se olisi konkreettista tekemistä.

Mutta,

mene toisen kotiin ja ala huolehtia,

eihän niin voi tehdä.

En minäkään sellaista sietäisi.

Minäkö  voisin huolehtia kaikki haluamani asiat kuntoon ?
Mitään sellaista en luule itsestäni,
silti vaan on se 
huoli.

Öiseen aikaan huolehtiminen ei onnistu, 

siksi se vääntäytyy huoleksi.

Jo pelkästään huolen kertominen arastuttaa

ja saattaa olla jopa väärään aikaan sanottu.

Sekin huolestuttaa.

Ja onhan sitä omiakin huolia.

Jospa kuitenkin yrittäisi,

päivällä,

ja söisi sitä palanutta leipää  samalla.

Eipä ole sama asia,
 päivällä asiat haalenevat, liekö valolla osuutta.

 Tiedän,

 etten voi näille huolilleni juuri mitään,

ne ovat olleet jo niin kauan,

jotkut.

Kevennys;

Vuosia sitten eräs henkilö oli keksinyt "Huolten huojistajan".

Hän pyysi appeani, joka oli puuseppä, tekemään puisen tapin,

jossa oli pieni reikä keskellä..

Kun katsoo siitä reijästä,

huolet ovat pienempiä !

En muista, valmistettiinko niitä useampia.

Silloin olin nuori,

huolet tekivät vasta tuloaan.

Koppakengät

Lapsen mielikuvitus ja opitut sanat

saavat joskus aikuisen hämmästelemään.

Lapsista voi ottaa oppia päästämään mielikuvitus irralleen.

Sehän ei ole helppoa

eikä edes

mahdollista kaikille.

Hullutteleva aikuinen on outo ja tavoittamaton.

niinkö ?

Kuka uskaltaa mennä mukaa ,

onko paluuta jos hassuttelee

tai

panee itsensä peliin täysillä ?

Lapset saattavat sanoa : "Tee taas se ....."

" Näytä vielä se kun ...."
ja he  ovat tosissaan

 Kyse on luottamuksesta,
hassutteleva aikuinen ei ole holtiton,
lapsikin ymmärtää rajan,
kunhan se raja on ensin näytetty ja koettu yhdessä.

Vuosia sitten toin työhöni pienet tuohivirsut.
Annoin lasten katsella ja kokeilla niitä rauhassasa
ja syntyi hupaisa tuokio.

Eräs poika hihkaisi:
"Mukkumatin koppakengät!"

Siitätpä tulikin hyvät jutut;
"ei sitä ole,-  tuleeko se oikeesti,-  ei sitä voi nähdä, -
 onkos joku nähnyt, -
kuinka se tulee
no, hiipimällä !"

"Noilla koppakengillä ei voi hiipiä !"

No
Otimme muutamat pienet hassuttelut koppakengillä
millätavoin niillä voisi kulkea . . . 


 Viime aikoina olen nukkunut huonosti ja
 lyhyitä pätkiä,  nähden kummallisia unia.
Koppakenkähassuttelut muistuivat mieleeni -

olen varma
että
Nukku-Matti kuljeskelee pikku kodissani
noilla koppakengillä !


Veisinkö vinttiin vai annanko kopsutella ?

annan 
ja nukun,
 katson unet
niillä on oma merkityksensä.

Mustaa

Pimeä päivä ja mustaa kangasta

siinä onkin ankea yhdistelmä.

Korjaan, tai tuunaan, niinkuin nykyisin tehdään,

vanhaa vaatetta

mustaa siis.

Samalla muistan äitiäni,

joka sanoi, ettei mustaa näe ommella kuin kirkkaana päivänä.

Valot on keksitty !

Hänen mielipiteensä pysyi,

 enkä minä ymmärtänyt.

"Toista tiiät, koha tänne tuut!"

Aika useinkin sain kuulla tuon saman

 ja minua kiukutti

 muistan nuotinkin vielä!

Äiti ja tytär -
joskus ärsytti
n i i n  e t t ä

Monien vuosien -  ja vuosikymmentenkin jälkeen

tuli ymmärrystä -

 vasta omien kokemusteni kautta.

 - päivänvalolla on helpompi nähdä asioita

siitä, että silmäneulassa on hyvä olla iso silmä -

ja että kannattaa käyttää sormustinta -
ei kannata sanoa aina viimeistä sanaa,

esiliina on tarpeellinen -

pyhävaatteita ei pidetä arkena -
nukkumaan ei mennä pahalla mielellä
ja kun ei näe niin ei näe
ym

ja monia muita 

"pikkujuttuja"

jotka silloin eivät merkinneet mitään isompaa.

Äitini oli suuren sisarusparven ainoa tyttö.

Hän joutui olemaan "äitinä" poikaporukassa

koska äiti sairasti
ja isä kulki kyläräätälinä

Martta ei juuri kouluja käynyt -

kiertokoulua, niinkuin monet muutkin.

Elämän kiertokoulu oli Hänen mielestään aika hyvä,

 se opetti elämään.

Nyt, kun ajattelen,

äitini oli kuitenkin aika taitava, kätevä ja järkevä

eikä sitä kaikkea olisi oppinut

pulpetissa pyörimällä.

Siitä mustasta vielä;

nuorena pidin aina mustia nyloneita

ja silloin kuului olla saumat suorassa.

Ne sukat -  ja mustat vaatteet olivät äidille kauhistus.

"Siehä oot ko hautajaisii mänös´!"
"Kyl sie sit´ mustaa värrii saat viel´ tosissaiskii käyttää "
(muistan nuotinkin)
Äiti oli oikeassa
 mutta  minä olin vain  "muodikas".

Äiti ei laittanut päälleen mustaa kuin hautajaisissa
ja riittihän niitä.

Erilaiset ajat -
olen äitini tytär ja minulla on tytär.

Äitien ja tyttärien suhteet ovat kiehtoneet kirjailijoitakin.
Tytärtä ja äitiä ne eivät kiehdo,
ne ovat kippuraisia ja irti pyrkiviä
eikä aina löydy ymmärrystä -
eikä hyväksyntääkään.

Pienenä olin "minä itte"
"minä itte on pappilan musta sika" sanoi  äiti.
Olen vieläkin "minä itte".
ja joskus se ottaa koville.

 Tarvitsin äitiä
ja joskus tarvitsisin  vieläkin
oikein mustin värein
kokomustana.

se siitä mustan tuunaamisesta.

surun aika

Surun aika

Sehän oli jo kauan tulossa

tiedettiin

torjuttiin ja  pelättiinkin.

Kummallista

kuinka suru on samalla helpotus.

En tee tähän listaa

se olisi kenties pitkä

ja joku asia saattaisi  tulla väärinymmärretyksi.

En edes ota sitä riskiä

vaikka olenkin usein " fruuusuorasuu"

En ole aikoihin itkenyt niin syvältä

kuin nyt

"lempivävypoikani" kuolinvuoteen vierellä

tytär sanoi viisaasti

"Ei äiti yksin Esaa itke."

Kyllä itkin -

ja kaikkia niitä loppuunitkemättömiä itkuja

vuosienkin takaa,

myönnetään, myönnetään, myönnetään

"Ei itku auta markkinoilla !"

Kyllä auttaa -

kannatta itkeä

vaikka sudenkolloa

juuri silloin kun on sen aika.

Liian myöhään itketyt itkut eivät tahdo loppua

eivätkä helpotaa

Olen mahtunut Esan ja hänen perheensä elämään

monin tavoin ja muistoin,

silloinkin kun Rovvva on ollut kärtty.

oli  se aaltopituus toiminnassa , . , . 

Lasten kanssa tehtiin joskus "ranttalia"

se oli pientä riehumista  yökylässä, sallituissa rajoissa.

Viimehetken "ranttali" oli hillittyä,

otimme pienet punaviinipaukut saattohoitokodissa

olin luvannut tuoda viinin seuraavalla kerralla

ja sain hymynyökkäyksen 

Esa ei enää puhunut silloin.

Joku voi kauhistua

siitä vaan

oli lupa

Lempivävyni oli siis ainoa vävypoika

ja varmaan siksikin niin tärkeä.

Hän antoi miehenmallin

isäksi ja pojaksi,

aviopuolisoksi ja vävyksi

kaikkea tuota minäkin arvostin ja arvosta yhä.

Nyt, kun hän on poissa  -

tai siellä jossakin mitä emme  ymmärrä

arki jatkuu täällä muisteloin

nauramme ja itkemme

ja

muistamme Hänen erityispiirteitään

Hänhän oli erityinen persoona !

Esa oli kierrättäjä viimeiseen asti

ja sai "lemppariverkat ja tuunatun T- paidan

matka - asukseen.

Hän näytti nuortuneelta ja rauha oli tullut takaisin kasvoille.

Olen hyvilläni ajasta joka oli

ja hyvilläni että sain tuntea tämän "vaiteliaan miehen"

ja tulen aina muistamaan Hänen mietteliäät ilmeensä

ja voin jopa hymyillä niille,

niin mietteliäitä ne aina olivat.

Esa tuunasi, kierrätti ja harkitsi

ja olisi tarvinnut pidemmän janan täällä

minun mielestäni

Tämän kuvan haluan näyttää,

minä olin ymmällä keinuni kokoamisessa.

Apua tuli !

Suru

Se on ensin koettava

ennenkuin siitä tietää mitään.

Ennen surua on paljon pelkoa ja ahdistusta

 eikä surua voi harjoitella.

Jokainen suru on erilainen.

Suru ottaa valtaansa
suru vie kaikesta värin.


Surullinen olo,  onko se surua ?

Saako surusta voimaa ?

Suruun joudutaan ilman kokemusta

eikä siihen ole oikotietä.

Vaikka tietäisit

että kohta on surun aika

suru on silti uusi suru. 

Surun keskellä olen täysin voimaton.

Miltä suru näyttää ?
Näkyykö suru ?

Muistan lapsuudesta naisilla suruhunnut ja
ja miehillä surunauhat  ja  -napit.


  suru piilotetaan usein
 millaista itkua saa itkeä ja missä 
kestetäänkö  itkua 

Suru ei ole sairaus,
mutta silti kirjoitetaan sairauslomaa työelämässä
siellä " ei  suru saa tulla puseroon"

Suruun ja suremiseen ei ole tilaa eikä aikaa
et kuitenkaan voi siirtää suremistasi kesälomaan
tai vain viikonlopuiksi

  suru nostaa tunteet pintaan ja alkaa itkettää
olit sitten kassalla tai sen jonossa
 muut näkevät kun ripsiväri valuu poskille enkä hillitse itseäni
mitäpä jos mies itkee kuin vuoripuro 
miltä se nyt näyttääkään 

Se on sinusta ja minusta kiinni annatko itkeä 
ja lohdutatko

vai viekö kiireesi pois paikalta tärkeämpään

Suret sitten jonkun poismenoa

tai

elämän surkeutta

elämätöntä elämää

mitä tahansa surua

se on surtava 

ennemmin tai myöhemmin.

Silloin 
 kun on surun aika.

Juuri se hetki ei koskaan tule takaisin.