Sitkeyttä, yritystä ja ihmeitäkö ?

Television kanssa taisteleminen meni ihan uniin ja aamulla oli harmistunut, koska jonkun korjaushenkilöoletetun kutsuminen apuun maksaa aika paljon. Toki työstä pitää korvaus saada, mutta tuntuu turhauttavalta, kun jonkun uuden osan hankkimisen jälkeen täytyy osata taas asentaa kaikki kohdilleen. Kyllä sen pitäisi riittää, kun laittaa töpselin seinään ja toisen piuhan toosaan. Juurihan minä tappelin uuden digiboksin kanssa ja vaikka laite ohjeistaa koko ajan aika hyvin, siltikin siinä on monta kommervenkkia, kun en ole asentaja.

 Join kahvini ja ajattelin, että pentele, yritänpä kuitenkin vielä itse.  Ja katso, ihme oli tapahtunut yön aikana ! !  Töllö oli kunnossa. Tarkistin vielä, että sähkökaapissa paloi nyt vaalea valo, se oli hyvä merkki. Sitten tarkistin läppärin, onko se vielä käytössä, ja oli.

 Kylläpä pienistä, arkisista asioista voi ilahtua ! En oikein käsittänytkään, miten riippuvainen olen tuosta mölisevästä laatikosta. Mukamas ajattelin jopa luopuvani siitä. Onhan se kyllä niinkin, että todella tärkeää katsottavaa on aika vähän, ja muutama hömppä siihen lisänä.

 Yksi, mikä minua ajoittain ihan ärsyttää, on uutiset. Ennen, hyvään aikaan uutiset luettiin ja kerrottiin kokonaan. Nyt kerrotaan vinkiksi alku ja loppu jääkin sitten sinne www:n taakse, katso sieltä. Mitä se sellainen uutisointi on, ettei siitä ole kun alku. Kukahan tuonkin arvuuttelun on keksinyt, olisi mielenkiintoista tietää.

No, nyt minä voin töllöttää taas ruutua ja sitten katson, jos enempi kiinnostaa, mitenkä uutisten loppu menee. Minä en nimittäin kuulu niihin, jotka eivät nettiä tarvitse.😊

nettiongelmia

Jos on jo jonkun aikaa käyttänyt nettijuttuja, saatta eteen tupsahtaa silloin ja tällöin uusi ja ihmeellinen pulma. Se töllö pentele menee jonkinlaiseen epäkuntoon. Siitä sitten soittelemaan palvelun tuottajalle (olikohan se nyt se, vai joku muu, höh.) Selittele sitten vikaa omin sanoin, vaikka et tunne termejä ja oikeita sanoja asiasta. Kestää ison tovin, mutta tulet ymmärretyksi lopulta. Sitten alkaa ohjeistus, salasanasta, reitittimestä, porteista  ym, ym. ?????                           No, onneksi kohdalleni sattui rauhallinen ja asiantunteva, pitkäpinnainen mies,(jonkun äidin poika), joka jaksoi rauhallisesti ja odottaen selittää kaiken, mitä minä tekisin, ja  B I N G O !             Töllö toimi jälleen ! Katselin aikani ja suljin toosan.                   Sitten huomasin, ettei netti toimi läppärissäkään !                            No, soittamaan ! Ihanaa, sain selkeät ohjeet ja aloin toimia.  Hetken päästä netti toimi ja pystyin menemään Omakantaan. Jipii !              Hoitelin asioitani ja olin tyytyväinen, kun näin helposti asiat hoituu. Päivä kului pyykkien käsittelyssä  ja illan alkaessa napsautin töllön päälle.  ??  Ei tapahtunutkaan sitä tuttua näkyä, vaan nettiyhteys ei ole olemassa. No, voihan Vinetto,tai Porkkana, mihin se ny meni ? Ja eikun aloita alusta, salasana, se, joka on 13 merkkiä. Pihkuranpihkuranpihkura !          

Aloitetaan !

Ilta tulee , ei yhteyttä, ei onnistu, yrityksistä huolimatta.

Jospa en tarvitse töllöä! Olisiko siinä ratkaisu, halvempi kenties?  

      Arvostusta ja erilaisuutta

Kun astuu kotoaan eri kulttuuriin, joutuu sopeutumaan omasta mielestään kummallisuuksiin, jotka eivät ole outoja kyseisessä maassa. Matkailun puitteissa ne eivät näy yhtä selvästi, mutta paikalliset elävät tietenkin oman kulttuurinsa mukaisesti ja se näkyy.

Ei auttaisi loukkaantua, jos muslimimies ei osoita kunnioitusta vähäpukeiselle naiselle, mutta tulee kuitenkin perheineen umpikaapuun verhoillun puolisonsa kanssa rannalle vahtaamaan juuri näitä turisteja, jotka nauttivat omalla tavallaan lomastaan.

Joskus on vaikea käsittää, että koko ajan odotetaan tippiä ja sitten vasta alkaa tapahtua jotakin ja paperisen setelin saatua ehkä alkaa ahdistava pokkurointi.(ja uuden tipin odotus)

En halua tottua siihen, että joku katsoo minulle rantatuolin ja asettelee sitten siihen pyyhkeen, haluan tehdä sen kaiken ihan itse.

Minulle sopii hakea itse aamukahvini ja mehuni, mutta lähes nolaan

 itseni ja tarjoilija käskee minut pöytään odottamaan. Johtuu siitä, että hotellissa on "kaikki samaan hintaan" ja se on heidän työnsä.

Siis oma moka, kun on aina matkustanut kaikkein halvimmalla.

Kun retkellä mennään johonkin hajuvesi-, matto-, tai matkamuistomyymälään, on vaikea ymmärtää, ettei voi ensin itse vain katsella ja edetä mielenkiintonsa mukaan ja sitten valita haluamansa. Se ei käy. Myyjä on jo keksinyt, mitä minä haluan hypistellä tai kokeilla. Ovet on jopa suljettu ryhmän tulomme jälkeen ja poistumme kaikki yhdessä ostokset tehtyämme. Halutessani ulos aikaisemmin, sain epämiellyttävän tuhahduksen ja oven avauksen.

Olin epäkohtelias asiakas, tietty.

Jos on pariskunta, naiselle ei puhuta, eikä häneltä kysytä.

Mies on herra ja antaa tipit !

Kannatta matkustella, silloin tietää, 

mihin vielä haluaa mennä !