perjantai 29. syyskuuta 2023

Sitkeyttä, yritystä ja ihmeitäkö ?

Television kanssa taisteleminen meni ihan uniin ja aamulla oli harmistunut, koska jonkun korjaushenkilöoletetun kutsuminen apuun maksaa aika paljon. Toki työstä pitää korvaus saada, mutta tuntuu turhauttavalta, kun jonkun uuden osan hankkimisen jälkeen täytyy osata taas asentaa kaikki kohdilleen. Kyllä sen pitäisi riittää, kun laittaa töpselin seinään ja toisen piuhan toosaan. Juurihan minä tappelin uuden digiboksin kanssa ja vaikka laite ohjeistaa koko ajan aika hyvin, siltikin siinä on monta kommervenkkia, kun en ole asentaja.

 Join kahvini ja ajattelin, että pentele, yritänpä kuitenkin vielä itse.  Ja katso, ihme oli tapahtunut yön aikana ! !  Töllö oli kunnossa. Tarkistin vielä, että sähkökaapissa paloi nyt vaalea valo, se oli hyvä merkki. Sitten tarkistin läppärin, onko se vielä käytössä, ja oli.


 Kylläpä pienistä, arkisista asioista voi ilahtua ! En oikein käsittänytkään, miten riippuvainen olen tuosta mölisevästä laatikosta. Mukamas ajattelin jopa luopuvani siitä. Onhan se kyllä niinkin, että todella tärkeää katsottavaa on aika vähän, ja muutama hömppä siihen lisänä.

 Yksi, mikä minua ajoittain ihan ärsyttää, on uutiset. Ennen, hyvään aikaan uutiset luettiin ja kerrottiin kokonaan. Nyt kerrotaan vinkiksi alku ja loppu jääkin sitten sinne www:n taakse, katso sieltä. Mitä se sellainen uutisointi on, ettei siitä ole kun alku. Kukahan tuonkin arvuuttelun on keksinyt, olisi mielenkiintoista tietää.



No, nyt minä voin töllöttää taas ruutua ja sitten katson, jos enempi kiinnostaa, mitenkä uutisten loppu menee. Minä en nimittäin kuulu niihin, jotka eivät nettiä tarvitse.😊

keskiviikko 27. syyskuuta 2023

nettiongelmia

Jos on jo jonkun aikaa käyttänyt nettijuttuja, saatta eteen tupsahtaa silloin ja tällöin uusi ja ihmeellinen pulma. Se töllö pentele menee jonkinlaiseen epäkuntoon. Siitä sitten soittelemaan palvelun tuottajalle (olikohan se nyt se, vai joku muu, höh.) Selittele sitten vikaa omin sanoin, vaikka et tunne termejä ja oikeita sanoja asiasta. Kestää ison tovin, mutta tulet ymmärretyksi lopulta. Sitten alkaa ohjeistus, salasanasta, reitittimestä, porteista  ym, ym. ?????                           No, onneksi kohdalleni sattui rauhallinen ja asiantunteva, pitkäpinnainen mies,(jonkun äidin poika), joka jaksoi rauhallisesti ja odottaen selittää kaiken, mitä minä tekisin, ja  B I N G O !             Töllö toimi jälleen ! Katselin aikani ja suljin toosan.                   Sitten huomasin, ettei netti toimi läppärissäkään !                            No, soittamaan ! Ihanaa, sain selkeät ohjeet ja aloin toimia.  Hetken päästä netti toimi ja pystyin menemään Omakantaan. Jipii !              Hoitelin asioitani ja olin tyytyväinen, kun näin helposti asiat hoituu. Päivä kului pyykkien käsittelyssä  ja illan alkaessa napsautin töllön päälle.  ??  Ei tapahtunutkaan sitä tuttua näkyä, vaan nettiyhteys ei ole olemassa. No, voihan Vinetto,tai Porkkana, mihin se ny meni ? Ja eikun aloita alusta, salasana, se, joka on 13 merkkiä. Pihkuranpihkuranpihkura !          

Aloitetaan !

Ilta tulee , ei yhteyttä, ei onnistu, yrityksistä huolimatta.

Jospa en tarvitse töllöä! Olisiko siinä ratkaisu, halvempi kenties?  


perjantai 26. toukokuuta 2023

      Arvostusta ja erilaisuutta

Kun astuu kotoaan eri kulttuuriin, joutuu sopeutumaan omasta mielestään kummallisuuksiin, jotka eivät ole outoja kyseisessä maassa. Matkailun puitteissa ne eivät näy yhtä selvästi, mutta paikalliset elävät tietenkin oman kulttuurinsa mukaisesti ja se näkyy.

Ei auttaisi loukkaantua, jos muslimimies ei osoita kunnioitusta vähäpukeiselle naiselle, mutta tulee kuitenkin perheineen umpikaapuun verhoillun puolisonsa kanssa rannalle vahtaamaan juuri näitä turisteja, jotka nauttivat omalla tavallaan lomastaan.

Joskus on vaikea käsittää, että koko ajan odotetaan tippiä ja sitten vasta alkaa tapahtua jotakin ja paperisen setelin saatua ehkä alkaa ahdistava pokkurointi.(ja uuden tipin odotus)

En halua tottua siihen, että joku katsoo minulle rantatuolin ja asettelee sitten siihen pyyhkeen, haluan tehdä sen kaiken ihan itse.
Minulle sopii hakea itse aamukahvini ja mehuni, mutta lähes nolaan
 itseni ja tarjoilija käskee minut pöytään odottamaan. Johtuu siitä, että hotellissa on "kaikki samaan hintaan" ja se on heidän työnsä.
Siis oma moka, kun on aina matkustanut kaikkein halvimmalla.

Kun retkellä mennään johonkin hajuvesi-, matto-, tai matkamuistomyymälään, on vaikea ymmärtää, ettei voi ensin itse vain katsella ja edetä mielenkiintonsa mukaan ja sitten valita haluamansa. Se ei käy. Myyjä on jo keksinyt, mitä minä haluan hypistellä tai kokeilla. Ovet on jopa suljettu ryhmän tulomme jälkeen ja poistumme kaikki yhdessä ostokset tehtyämme. Halutessani ulos aikaisemmin, sain epämiellyttävän tuhahduksen ja oven avauksen.
Olin epäkohtelias asiakas, tietty.

Jos on pariskunta, naiselle ei puhuta, eikä häneltä kysytä.
Mies on herra ja antaa tipit !




Kannatta matkustella, silloin tietää, 
mihin vielä haluaa mennä !


sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

suunnittelua

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, 
ei vielä kuitenkaan pilattu.


 Pilaaminen alkoikin sitten heti, kun otin sakset käyttöön. 

Etukappale täytyykin vähän muunnella. Suututtaa, kun ajatukset olivat muualla, kun kankaassa ja kaavassa. 

Ei pitäisi ryhtyä mihinkään, jos ei ole oikea fiilis, pitäisihän se jo olla itsestään selvä. Ja vielä sekin, että ostaa vaan uusia kankaita, eikä muista, kuinka työlästä oli viimeksi, kun neulansilmään täytyi saada lanka, kun koko ajan kone katkoi.


Nyt annan olla, matkapuvusto ei valmistu tähän hätään. Kaapissa on kyllä vaatteita, joten rauhotun ja pakkaan muuta mukaan. Täytyy välttää menemästä valokuviin puseron kanssa, joka on ollut muutamilla matkoilla kuvissa. 😎

Tässä on muutama päivä aikaa vielä, joten ihmeitäkin voi tapahtua. Mukavaa suunnitella ja paikka on uusi ja outo, joten hieman jännittää, mitä tuleman pitää. Hyvä puoli on heti alussa, se että pääsen kotiovelta kyytiin, eikä tarvitse matkustaa yksin, kuten niin monta kertaa muulloin. Kaikki on hoidettuna, passi ja hammasharja vaan kamppeitten kanssa mukaan. Kauan on tätä odotettu. Rokotukset on tehty ja toivottavasti kunto kestää ja mieli virkistyy. Kun hoitelee asiat oman mielensä mukaan, tietää mihin ryhtyy, eikä tarvitse pettyä jonkun lupaamisiin.🌍🌞

"Erämaahan eksyin kerran....." siellä Siwan keitaan näin, toivottavasti en eksy !

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

CORONA ROJA

 Ennen Coronaa Corona Roja



Kuva on otettu hotellin katolta aurinkotasanteelta, Inglesistä Maspalomaksen suuntaan.

Matkailumuisto siis ennen coronaa.


No, ennen lentokone täyttyi suomalaisista etelänmatkaajista, jotka menivät samaan paikkaan, jossa sitten jakaantuivat vaan eri hotelleihin oppaidensa avustamina. Matkaoppaat olivat vastassa lentokentälläkin näkyvin plakaatein. Siellä sai tietää tarkalleen bussin, joka vie omaan hotelliin. Opas oli mukana koko ajan ja kertoi kaikki tärkeimmät ja opasti jopa maahantulopapereiden teossa ja valuutta-asioissa.

Saattoipa vaikka auttaa sisäänkirjoittautumisessakin. Palvelu pelasi ja kaikilla oli turvallista.

Mikkää ei oo, niinko enne. Pitäiskö ? Ei varmaankaan, mutta on mukavan turvallista muistella edes, varsinkin mummon, joka jatkaa samaan tahtiin, vaikka mualima muuttuu. 

Sitten tuli aika, jolloin ei ollut matkatoimistoa, johon mennä. Eikä myös Matkatoimistojen esitelehtiä, joita oli mukava selata ja katsella kauniita ja houkuttelevia kuvia matkakohteista. Mutta tuli NETTI.     Jukranpuju. 

Kaikki näytti enemmänkin kuin hyvältä. Monet kuvat hyvistä kulmista ja matkan voi maksaa heti vaikka korteilla, ja sai itse tulostaa liputkin . Ei tarvinnut vaivaantua mokomaan johonkin matkatoimistoon selvittämään juttuja. Vakuutuksetkin hoitui siinä samassa. Jos halusi ruokaa koneessa tai oli pakaaseja mukana tai halusi hotelliinsa taksikyydityksen, kaikki sujuu.

Kentällä odottaa kyllä haluamasi kyyti.  Jos se on bussi, etsit sen tietty itse, koska opas ei enää puhu suomea.( Numerot ymmärtää ja kirjaimet kertoo riittävästi.) 

Bingo! Löytyi! Menen sisään ja sanon kuluvasti: "Hyvää päivää kaikille !" ( Olisi piänyt sanoa  helou)  koska kukaan ei vastaa, katsoo vain   .   .No, matka jatkuu ja väki vähenee eri hotellien luona. tulee oma etappini, jossa jään ain oana, suuren, korkean rakennulsen luona ja hakeudun respaan asioimaan.


Menee onneksi vanhasta muistista.( Huokaus)

Alan asustella valtavan lomaparatiisin yläkerroksessa ja katselen iltaisin merta ja moottoritien ruuhkaisuutta auringonlaskussa, Maspalomakseen päin. 

Päivällä astelen rantaviivaa ja nautin elämästäni täällä, lämmössä ja auringossa, kun ei särje eikä kolota ja huolet ovat olleet joskus joka päivä läsnä, ei nyt.

 Ihanaa hävitä tähän kaikkeen, eikä kukaan tunne ja samalla on kaipaus, että joku edes tulisi, tuttu. Kohta se häipyy mielestä hulluna toiveena pois ja tätähän minä lopulta en edes halua, (uskalla)




Kun Supermarketti on alakerrassa ja rantaan on muutama sata metriä jos viitsii satella ensin tarvittavat portaat, koska linnuntietä ei voi mennä näppärä seitenvitonen  mummokaan.

RIISIÄ



Riisiä, taas.

Olen ihastunut riisiin, 
Riisistä tehdyt syötävät on aina kelvanneet .
Risottoon lapseni kyllästyivät,
minä en.
Ajattelin vain ravita ja ruokkia heidät.
tietenkään lapset eivät voikkaan ymmärtää



Lapsenlapseni, kohta 14 vuotias poika aina syö sen mitä annokseen kuuluu. Hän on siis "hyvä" syömään. Tietenkin nälkäinen syö, eikä valita edes laadusta. Se on varsin ilahduttavaa, kun ruoka kelpaa.

Sen jälkeen, kun hän muutti koulua ja samanaikaisesti myös kotia, selvisi, ettei hän syö kouluruokailussa, tai siis ei mene syömään. 
Järkytys, joka selvisi melkein vahingossa, koska kukaan muu ei kysellyt, paitsi mummi.  Suuri koulu ja paljon entuudestaan  tuntemattomia oli varmaankin sijaiskodissa asujalle ja lastenkotiin muuttaneelle pojalle ihan liikaa. Ihan liikaa oli varmaan moni muu asia jo ennen tuota kohtaa elämässä. Raskasta edes ajatella ja raskasta huomata, ettei asioille ole voinut, eikä paljon nytkään voi

mitään. Ja tehtyjä ei saa tekemättömiksi koskaan. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä syömään jos elämäntilanne muuttuu niin, ettei kuulu joukkoon jossa uskaltaa syödä.                                                

  Jos on käyttäytynyt niin, että muut ovat nostaneet kädet pystyyn, siinä jää kyllä aika yksin, vaikka paikka löytyisi "uudesta" kodista, jossa lopulta on ammattitaitoisia ihmisiä. Vaikka saa oman kaapin ja sänkyyn ei tule muita viikonloppulapsia, jos itse on vaikka mummilassa, eikä siksi juuri mennä mummille, kun tulee muita yökylään. 
Kummallista, että omasta riisimieltymyksestäni lähti tämä vyyhti hetkeksi purkaantumaan ja kesken jää taas, toistaiseksi.


Luulen, että riisinsyönti muodossa tai toisessa tuo mieleen aina tämän pojan kanssa sushin teon ja syömisen. Siihen liittyy paljon hyviä ja iloisia asioita, jos sitten taustalla on ollut paljon huolta ja surua Hänen aikaisemmasta elämästään.   Lisänä on se, että Hänestä on ollut paljon, paljon iloa, ja toivottavasti tulee olemaankin.          


                                                               


lauantai 15. tammikuuta 2022

Matkailu avartaa

 Ensikokemus ulkomaihin oli tietenkin ruotsin reissu vanhempieni luokse, mutta sitä en nyt muistele.



Tulee mieleeni ystäväni Kaijan kanssa tehty Bulgarian matka. Miksi juuri Bulgaria, sitä en muista, enkä lentomatkaakaan edes kunnolla. Lensimme Varnaan ja sieltä Nessebariin, joka oli rantakohde. 

Vietimmekö me rantaelämää - oliko uimapuvut ?

Jotkut korkeat, valkoiset kukat muistan nähneeni ensimmäistä kertaa silloin ja niiden tuoksu oli huumaava ja ihmeellinen.

Pitänee ottaa yhteinen muistelohetki joskus ja selvittää, kuinka kaikki lopulta tapahtui. 

Mieleeni palautuu aamiaispaikka, jossa oli hirveä huiske ja väenpaljous. Oudonnäköiset suuret leivänpaahtimet ja marmelaadi kulhot, sekä kamalanmakuinen kahvi paksuista, valkoisista kupeista.

Kaikkialle sai jonottaa ja kun pääsit kohdalle, saatoit kaapia viimeisiä juustosiivuja tai rasvaisia makkarapaloja.

Ei mitään tutuntuntuista missään ja outo haju nenässä koko ajan.

Selvisimme hengissä kuitenkin kaikista syömisistä ja muista huolimatta, kuten varmaan monet muutkin turistit.

Jonkinlaisen opastetun retken teimme lähiluostariin ja johonkin ruusutarhalle, joista muistan ottaneeni jokusen valokuvankin.  Bussimatka Sofiaan ei meinannut ensin oikein onnistua, kun tiketin  ostamisessa oli jotankin häikkää, rahamme ei kelvannut. Kioskinmyyjä kimitti kovalla äänellä " stotinka, stotinka" eikä seteli  kelvannut. Mikä ihmeen stotinka ? 

 Jono alkoi ärsyyntyä takanamme, kunnes eräs hopeahampailla hymyilevä riuska täti työnsi sormensa kukkarooni ja napautti sieltä tiskiin kolikot ja tiketit tuli.  Selvisi sitten, että meillä oli liian suuri seteli moiseen hankintaan. Sitä haluaa ensin vähän "rikkoa" rahaa ja tutustua mitä sillä saa , mutta tuossa se ei käynyt. 

Päästiin bussin kyytiin ja vietimme päivää Sofiassa, muistaakseni ilman sen kummempia kommelluksia.  Illaksi kotiin !

"Kotona" selvisi, että se vuoro olikin viimeinen, jolla sinä päivänä pääsi.

Mitähän jos .   .   .

Sen verran vielä muistelen, että mitään matkalaukkua minulla ei ollut silloin olemassa, luultavasti matkatavarani olivat mahtuneet johonkin kassiin. No, sehän oli vain viikko.