lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kaukokaipuu


  1. Kevättä rinnassa

Usein kevään kovalla
Hauska sanonta
minusta alkaa kaivautua kaipuuta jonnekkin.
Siinä ei synny oikeaa osoitetta,
tulee vain halu mennä muualle, johonkin,
mieluiten lämpimään.
Sinne missä aurinko kuumottaa,
laineet pärskivät ja varpaita voi haudata hiekkaan.
Niitä paikkojahan on.
  Olen mennyt ikäänkuin kevättä vastaanottamaan.

  Paikalliset ovat usein paksuissa "kevätvaatteissaan" ja  turisti herättää kummeksuntaa vähissä pukeissa.

Usein onkin käynyt niin,
 että vilustuminen siitä on
seurannut.

Mutta muisti pettää joka kerralla.

Se vaan "ON ihanaa, kun aurinkoinen paistaa !"

Sellainen ihmisten töllääminen
ja toisten arjen seurailu on vaan kiehtovaa,
vaikka ei ymmätäisi sanaakaan.

Ja omat reissut, kulkeminen
ja siihen liittyvät pikku jutut ovat tosi hauskoja
myöhemmin muisteltavaksi. 

En nyt muista, olenko kertonut violetista Mari-paidasta,
joka lensi ohiajavan bussin ikkunasta.
Minun t- paitani!

Istuin paitani päällä bussia odotellessani mutta
kyllästyin odotteluun ja päätin lähteä kävellen.
Unohdin paidan ja joku oli ottanut sen talteen ja nähdessään minun taapertavan tien viertä -
vippasi sen vauhdissa ikkunasta
 ja paita palasi omistajalleen.
Koskahan olisin itse osannut kaivata?


Olen matkustellut aika olemattomalla kielitaidolla varustettuna.
Olen silti saanut reissuistani paljon.

Silloin, kun matkakumppani on kielitaitoinen,
minä olen täysin mykkä,
pienikin uskallus häipyy.

Eilen kaukokaipuu hieman lisääntyi,
kun katselin "Vain elämää".

Kaunis Mijaksen kaupunki toi mukavat muistot -



Jatkan haaveilua.



maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vuosia, nuoremmaksiko


Vuosia
ja elämän maku



Ei sitä nuorena edes usko, että voi tulla vanhaksi,
tai siis, melko kauan eläneeksi.
Eikä tämä nytkään tunnu erityisen uskottavalta!
No,
numerot melkein jo hirvittää,
mutta 
minun sisäinen Sirpani  ihmettelee peilikuvaa,
jossa on niin paljon uurteita kasvoilla.

Eihän tätä tarvitse jäädä ihmettelemään!
Elämässä on niin paljon tärkeämpää ihmeteltävää
ja ihastusta.

Tapasin nuoren perheen kauppareissulla.
Isän sylissä oli pieni vauva, täydellinen ihmisen alku !
Uteliaana tapittavat silmät ja pikkiriikkiset huitoivat kädet.

Monet hyvät muistot heräilivät mielessä .

Niitähän on vielä,
kunnes käy niin,
että vanhatkin muistot katoavat pois,
 jonnekkin, mihin lie.

Nyt, kun vielä muistaa,
on mukava palata aikaan, joka oli tärkeä.
Sinne mukaviin,  toiveikkaisiin   ja onnellisiin 
muistoihin.
Nythän se pitää tehdä, kun ne muistot ovat.
Olen kiitollinen monesta, mutta jotakin haluan jättää pois.
Ikäviä  asioita ei tarvitse jäädä muistelemaan ja märehtimään.
Ne eivät tuo mitään uutta, mistä saa voimia.

Oma elämä on muodostunut suurimmaksi osaksi
minun tekemänäni.
Onhan siinä ollut mukana muitakin
mutten voi jäädä syyttelemään ja vatvomaan,
se ei ole eteenpäin elämistä.




Elämä on kuin kääretorttu,
pätkä pätkältä kierros,
aina jotakin hyvääkin sisällä
ja 
se maistuu.


Joskus mietti,
 olisiko joku kierros kannattanut jättää käärimättä,
tai olisiko haave pitänyt toteuttaa juuri silloin.
Tekemisiähän ei voi peruuttaa,
mutta haaveet voi kaivaa esille.

On ehkä liian myöhäistä ja se kannattaa hyväksyä, 
tai sitten juuri sopiva aika nyt.

Kevät on juuri sopivaa aikaa pysähtyä
ja katsoa luontoa ja elämää sinänsä.
Oma napa on tyhjänpäiväinen tuijotettavaksi,
niin tärkeä kapistus, kun se onkin lopulta.

Jokaiselle tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä,
mutta mikä olisi se pieni "päivän ilo",
jonka jaksaisi kaivaa esiin, juuri silloin, 
kun kun eniten tuntee tarvetta käpertyä vain itseensä.
Se ei voi olla kaukana, koska minähän sitä panttaan
ja haudon apean mielen alla.

Henkilö, jolla on vain vähän aikaa enää,
ei katso oikeudekseen pilata omaa loppuelämäänsä.

Elämän maku
miltä se maistuukaan








lauantai 4. maaliskuuta 2017

Syntymäpäivä


Oli koulupäivä lauantaina, joskus-50 luvulla ja syntymäpäiväni.
Sain lahjaksi nuken, jolle äiti oli virkannut vaatteet punakeltaisilla langoilla.
Muistan sen ilon vieläkin ! 
Tänään, kun sitä muistelen, en usko, että sen ikäisenä nyt  kukaan nykyinen tyttö olisi ilahtunut nukesta, niinkuin minä.
Meiltä puuttui niin paljon, 
nykyään puuttuu ihan jotakin muuta, ja paljon, sanoisinko että enemmän, kuin silloin.

Maaliskuu on syntymäkuuni,  on kevät ja kesää odotellaan.
Luulen, että se on "se jokin" elämässäni ollut aina.
Jotakin on tulossa ! 
Toivoa.
Kun äkisti lasken, siitä on yli kuusikymmentä vuotta, kun vielä leikin nukellani.
En ollut siinä mitenkään erilainen.

Kaikki ne muistot, jotka liittyvät kyseiseen aikaan, tulvahtivat mieleeni, kun joku löysi Facebookissa kotitalonsa kuvan.
Samoissa talorykelmissä olin asunut minäkin muutaman vuoden ja mukavat muistot ovat vieläkin jäljellä.

Muistan "insinöörin", jonka perheeseen syntyi esikoinen. Kakkoskerroksesta tehtiin pyykinkuivaustrissa ikkunasta seuraavaan mäntyyn ja takaisin. Vauvan pyykki vedettiin sisään ikkunasta ja uutta laitettiin narulle kuivumaan.
Sama insinööri avusti minua ja isääni talon kellarin "puukuurissa", kun laskuni olivat vaikeita.
 Kiitos!
Alakerran "Valma" oli taitava piirtäjä.
Hän piirsi minulle monia kuvia ruurupaperile.
Ne sisältivät aivan erikoisia tapahtumia, pihaleikeistä ja monista ihmishahmoista, joita en osaa edes nyt kertoa.
Pihan pyöräilyt ja naruhyppelyt, sekä ruutuvuorot ja vaikka mitä, kauniisti väritettyinä kaikki.
Se on tärkeä muisto vieläkin, minulle piirrettyjä !

Kesä

Posti tuli silloin kaksi kertaa päivässä..
Minä istuin rappusilla ja odotin.
Ajan sävel, Hopeapeili, Suomen kuvakehti, Eeva ja äidille Nyyrikki ja joku muu, (Se oli Sirpale.)
Olin ihastunut kesä- postipoikaan, muistan nimen, mutta en laita sitä tähän.
Istuin rappusilla odottamassa, kun HÄN antoi meille tulevat postit.
Minä, toisella kymmenellä, sinisissä samettilappuhaalareissani, sain kokea jotakin sadunomaista, jota HÄN ei varmaankaan edes noteerannut miksikään.
 Sama se,
 silloin ihanaa ja nyt mukava ja hauska muisto.  
Kaikki ne olivat olemassa ja vieläkin ovat
mukavina ja hupaisina muistoina,
kunhan joku pieni "tökkäys" nostaa ne esiin muistin sopukoista, niinkuin nyt.

Talon takana, se mäki, joka näkyi ikkunasta  on pienentynyt jotenkin, vaikka silloin se oli niin suuri.

Metsikkö, jossa leikimme, on myös kutistunut,  ja oikeastaan uudet rakennukset ovat vallanneet aluetta.


Lähelle tuli kauppa, josta
 äiti lähetti ostamaan  sikuria ja eilistä leipää. 
Ne olivat nöyryyttäviä kokemuksia, vaikka tänään ajattelenkin niistä asioista toisin.
Leipä kasteltiin ja laitettiin uuniin hetkeksi 
ja siitä tuli lähes tuoreen veroista. 
Silloin en tietenkään voinut ymmärtää, kuinka viisasta se 
lopulta oli.

50-uvulla kiersi kauppiaita jotka tekivät lehti-tilauksia ja kaupittelivat malkein mitä vaan.

Meilläkin kävi naishenkilö, jolta äitini tilasi mm. aikakausilehtiä.
 Se oli aika hauska ja mielenkiintoinen tapahtuma ja me lapset tapitimme  silmät kirkkaina ja toiveikkaina.
Saatoimme jopa saada jonkin mukavan uuden jutun.
 Nykyään ajattelen, kuinka meillä oli varaa sellaisiin, moniin lehtiin, joita meille tuli?
Ei nyt tule kuuloonkaan !
Jonkunlaiset koululaukutkin tilattiin "Laukkuryssältä" ja kaikki olivat ´lähes' tyytyväisiä.
Näitä kaikkia muistelen lämmölä ja hyväksyn sen kaiken silloisen tiedon ja osaamisen.
Se oli silloin -
Hyvä nyt.

Alakerrassa asui Tuomet 
Tyyne lauloi, miltei aina, upeasti.
Tottahan toki se kuului yläkertaan.
Tuomen perheessä oli pieni poika Vesa.
Nykyisin mietin, onko Vesa Tuomi se alakerran pieni poika?
Ei ole vielä selvinnyt.
Se oli silloin viiskytluvulla.

Kivat muistot.


. . . eikä tässä kaikki

perjantai 27. tammikuuta 2017

Hauskaa

 Hauskaa



Mikä oikeasti on hauskaa ?
Pitääkö sitä edes miettiä .
Eikö hauska ole itsestäänselvyys, jos se on hauskaa ?

No,
 ei ole.

Toisille on hauskaa muiden 
mollaaminen.
Jotkut nauravat "kuollakseen", kun lapset  satuttavat itseään esim.  "Hauskat kotivideot " ohjelmassa.
 Kun lapsi itkee ja loukka itseään,  kuka ja millainen aikuinen sille nauraa  ?

Sketsit,  jotka on tehty  tarkoituksella joidenkin henkilöiden pilkkaamiseksi, ovat ala-arvoisia hupitarkoitukseenkin.
Hupia ja huvia voi löytää muualtakin ,jos
 on kykyä ja älyä etsiä niitä.
Siihen ei tarvita kenenkään henkilön persoonaa avuksi.
Lahjakkaat ja hyvät näyttelijät voisivat miettiä kohdallaan,
miksi suostuvat moiseen työntekoon.
Onko se oikean työn puutetta.


Oma elämäkin voi olla se  "hupi" , 
se missä viihdyn ja olen lähes onnellinen.
Minä en halua, että minun elämäni on valmiiksi naurettua.
Tiedän itse, missä kohdissa tulee nauraa
ja kuinka remakasti.
Joskus oikein "huvittaa" jotkut tilanteet.
Ei maksa mitään, eikä ole hauska- eikä huviveroa.

Jos haluaa eläytyä jonkun muun elämään,
on olemassa hyviä kertomuksia, näytelmiä ja elokuvia,
joihin voi tutustua.

Tarvitaanko hauskaa ja huvia ?
Tarvitaan,
 mutta aina ei tarvitse olla hauskaa.
Hauskan laatu ratkaisee, ei niinkään määrä.
Kun on viihtyvyyttä ja mukavaa oloa hyvässä seurassa,
sitäkin voi sanoa hauskaksi olotilaksi.
Se on toinen toisensa hauskuuttamista.



Olen elämäni aikana saanut nauttia lasten hauskasta seurasta,
sekä palkalla, että ilmaiseksi.
Sitä hauskaa minä arvostan edelleen,
eikä se ole ollut pelkkää naurua, se hauska.
Se on sisältänyt ilossa elämistä aika paljon.
Elämänilo, ilo elämästä sinänsä,
siinä se joku on.
Sitä ei voi nauraa "kuollakseen" eikä tarvita taustanaurua.

Sen hauskan kun saisi aina ankeaan ja harmaaseen kohtaan takaisin -
sehän on vielä jossakin,
koska haluamme ja meille kelpaa hauska.






Hauskaa jatkoa !


lauantai 14. tammikuuta 2017

Viisastuu



Tasapainotaiteilua

Sitä se nyt on,  sen sain eilen tuntea,
tai oikeammin tänään vielä paremmin,  pohkeissani.
Mökillä käydessäni hiirtenruokintamatkalla, en ollut uskoa koipiani ja piikkikenkiäni, sellaista  taiteilua oli kulkuni.
Puuterilumen alla ropuliaaksi ja liukkaaksi jäätyneet polut
sai kieleni pitämään kurissa , siis keskellä suuta.
Muuten hyvät "aispuukin"  piikit eivät pitäneet ja muutama "mukku" tuli tehtyä.
Tienoo oli hiljainen, eikä näkynyt kuin jänön jälkiä ristiin  ja rastiin. 
Lukot eivät olleet jäässä, joten pääsin sekä mökkiin, 
että varastoon.
Kaikki näytti olevan kunnossa, enkä jäänyt nyt
haaveilemaan, niinkuin tapani olisi.
Tuulikin oli niin pureva ja osui mäelle kaivautuen
toppatakkini alle.
Olin onneksi pukenut kunnolla päälleni.
Viisastuu !


Talvi on usein kaukokaipuun aikaa.
Marraskuun mustat päivät, saavat minut haaveilemaan
lämmöstä ja auringosta.
Usein se onkin jäänyt vain haaveeksi
ja seuraava on sitten paukkupakkasilla.
Tänä vuonna pakkaset ovat vasta tulollaan, jos tulevat.

Lämmöstä- ja auringosta unelmointihan ei maksa mitään,
mutta ei se tuo sitä kokemusta.
Muistelo on vähän enemmän.
Voi muistaa kenkut- tai hupaisat tapahtumat reissuiltaan.
Mukavia asioita on onneksi enemmän ja
pikku kömmähdyksille voi "lämpimikseen" nauraa.

Sellainen tulee mieleeni, kun olin ystäväni kanssa
Unkarissa. Siellä on mm. sellainen luonnonkylpylä,
jossa on terveellisiä mineraaleja vedessä.
Lämmin vesi "tuoksuu" miedosti kananmunalta - ehkä rikkipitoisuutensa ansiosta ja lammikkossa on
  etupäässä  ikääntyviä ihmisiä.

Meitä nauratti ja samalla kummastutti -
kaikilla mustat suuret uimarenkaat,
joiden varassa he lilluivat!
Eivätkö täällä ikäihmiset osaa uida ?

No.
Me reippaat suomalaiset, järvien maasta, näytimme !
Uiskentelimme katseista huolimatta ympäriinsä,
lämmin vesi oli taivaallista ja paikka oli kaunis,

Lammen reunoilla kasvoi kauniita punaisia lumpeita
ja ikävä hajukin oli häipynyt jonnekkin.
Lumpeiden seassa uiskenteli myös "ihania" pieniä
käärmeitä, joten oli parasta polskia keskemmälle.

Uiminen oli aika raskasta ja alkoi yllättäen väsyttää.
Miksei tämä virkistänyt ?

No.
Se selvisi myöhemmin.
Viisastuu.

Mekin otimme seuraavalla kerralla mustat autonrenkaat,
emmekä yrittäneet leveillä uimataidoillamme.
Lilluimme renkaiden avulla ja otimme rennosti,
niinkuin asiaan kuukuikin.

Toivottavasti emme jääneet kovin monen muistoihin,
tai jos jäimme - sai meille nauraa !
Naurattaa vieläkin.
Se oli Hevitz !


Kannatta käydä,
jos sattuu ohi kulkemaan. 
Balaton on myös mukava vesistö.




perjantai 30. joulukuuta 2016

ELÄMÄÄ




Toiveita
Odotuksia 
Haaveita

Jokaisella on kaikki nämä elämässään.
Mitä on enemmän ja mitkä suurimmat,
se varmaankin vaihtelee elämän eri vaiheissa.
On ehkäpä suuria luulojakin, jotka sotkevat arkea.

Jokainen on varmaan kokenut haaveittensa romahtamisen.
Suuret odotukset toivatkin pettymyksen ja tyhjiön.
Toivotontako ?

Kaiken jälkeen on sittenkin vielä elämää elettäväksi.
On vain osattava valita tie,  jota jaksaa eteenpäin,
 -  ja uusi toivo.

Pettymyksen kestämistä ei opeteta.
Lapsillensa haluaisi sileän tien ja kaiken onnistumisen.
 Ilman turhautumista ja pettymysten sietoa ei opi sitä, mikä väistämättä tulee joskus -
ei saa sitä, mitä haluaa ja toivoo.

Kaikkeahan ei voi saada, 
se pätee myös ihmissuhteisiin.
Jos, ja kun rakastat yhtä, et voi  saada -
"Kaikki tämä ja taivas myös..."




Nykyää tyrkytetään oikein itsekkyyttä ja omistamista.
Kaupat ovat pullollaan tavaraa ja houkutusta,
jopa edullisin maksuehdoin.

Terveyttäni ja elinvuosiani en voi muuttaa shoppailemalla.
Joiltakin osin terveyteen voi vaikuttaa,
esim  elintavoilla.
Mutta jokainen tietää, että remppaa tulee.
Kroppa vanhenee ja kuluu,
vaikka kuinka nahkaakin kiristettäisiin.
Jotkut eivät vain uskalla vanhentua ikäisekseen

Eräs iäkäs "julkkisnuori"  sanoi mielestäni ytimen;
"Niin kauan, kun on valo vintillä,
 on hyvin "  

Olen tätä henkilöä nuorempi
(75- vuotis juhlani lähestyvät)
ja toivon valon vielä loistavan pollassani!
Itsehän sitä en huomaa, kun se himmenee,
mutta kropan kömpelöitymisen kyllä tunnen ja näen.



Olen elänyt kyllä haaveissanikin,
mutta ole pyrkinyt tekemään joistakin haaveista totta.
Olen tehnytkin.
Toteumattomat haaveet kutistuvat pois, onneksi.
Yksi toteutunut haave alkaa olla hyvin toteutettu ja eletty,
siksi katson tulevaisuuteen ja muutokseen.
Siellä se on.

Nyt uuteen vuoteen haaveilemaan ja toivomaan,
silti jalat maassa!
Jos vintillä on valoa nähdä eteenpäin, niin :
"Mikäs tässä, hyvä täällä päällimmäisenä keikkuu!"


" KAKKI HYVI "






lauantai 24. joulukuuta 2016

Ihana joulu



Ihana Joulu

Sen piti olla vielä jossakin,
olin ihan varma !

Se kirja, nimittäin.

Pitää aivan miettiä,
milloin tarvitsin sitä viimeksi -
luultavasti kymmenen vuotta sitten.

Se oli luettava joka joulu
ilmestymisestä alkaen
ja ne laulut tulivat tutuiksi
mukana olleesta levystä.

Työtähän se vain oli !
Siis mukavaa työtä.

Olis tässä ollut muutakin puuhaa,
mutta tällainen minä olen,
joulunakin.




Toinen asia, joka kuuluu jouluun,
on Fanny ja Alexsander.
Katson sen ehkä huomenna.

Samalla voin syödä ihanaa rosollia
ja nauttia !
Se on ihana Joulu !

Ihanaan jouluu kuuluvat myös silakkarullat.
No,
joitakin juustoja.
Ei kuusta.


Parhaillaan ikkunapelteihin ropisee kunnon vesisade -
eipähän ole liukasta.

Eilen kävin viemässä kynttilät haudoille
ja saunoin kotiin tultuani.
Autuas olo alkoi siitä
ja
 joulurauha.

" Enkeli osaa lentää
ja lintu ja kuka vaan,
kunhan on siivet sydämessä
ja tuuleen uskaltaa"


Nyt on pakattava kassi,
vähäiset joululahjat
ja lähdettävä joulun vesisateeseen.
Iloisin mielin siis !