Mustaa

Pimeä päivä ja mustaa kangasta

siinä onkin ankea yhdistelmä.

Korjaan, tai tuunaan, niinkuin nykyisin tehdään,

vanhaa vaatetta

mustaa siis.

Samalla muistan äitiäni,

joka sanoi, ettei mustaa näe ommella kuin kirkkaana päivänä.

Valot on keksitty !

Hänen mielipiteensä pysyi,

 enkä minä ymmärtänyt.

"Toista tiiät, koha tänne tuut!"

Aika useinkin sain kuulla tuon saman

 ja minua kiukutti

 muistan nuotinkin vielä!

Äiti ja tytär -
joskus ärsytti
n i i n  e t t ä

Monien vuosien -  ja vuosikymmentenkin jälkeen

tuli ymmärrystä -

 vasta omien kokemusteni kautta.

 - päivänvalolla on helpompi nähdä asioita

siitä, että silmäneulassa on hyvä olla iso silmä -

ja että kannattaa käyttää sormustinta -
ei kannata sanoa aina viimeistä sanaa,

esiliina on tarpeellinen -

pyhävaatteita ei pidetä arkena -
nukkumaan ei mennä pahalla mielellä
ja kun ei näe niin ei näe
ym

ja monia muita 

"pikkujuttuja"

jotka silloin eivät merkinneet mitään isompaa.

Äitini oli suuren sisarusparven ainoa tyttö.

Hän joutui olemaan "äitinä" poikaporukassa

koska äiti sairasti
ja isä kulki kyläräätälinä

Martta ei juuri kouluja käynyt -

kiertokoulua, niinkuin monet muutkin.

Elämän kiertokoulu oli Hänen mielestään aika hyvä,

 se opetti elämään.

Nyt, kun ajattelen,

äitini oli kuitenkin aika taitava, kätevä ja järkevä

eikä sitä kaikkea olisi oppinut

pulpetissa pyörimällä.

Siitä mustasta vielä;

nuorena pidin aina mustia nyloneita

ja silloin kuului olla saumat suorassa.

Ne sukat -  ja mustat vaatteet olivät äidille kauhistus.

"Siehä oot ko hautajaisii mänös´!"
"Kyl sie sit´ mustaa värrii saat viel´ tosissaiskii käyttää "
(muistan nuotinkin)
Äiti oli oikeassa
 mutta  minä olin vain  "muodikas".

Äiti ei laittanut päälleen mustaa kuin hautajaisissa
ja riittihän niitä.

Erilaiset ajat -
olen äitini tytär ja minulla on tytär.

Äitien ja tyttärien suhteet ovat kiehtoneet kirjailijoitakin.
Tytärtä ja äitiä ne eivät kiehdo,
ne ovat kippuraisia ja irti pyrkiviä
eikä aina löydy ymmärrystä -
eikä hyväksyntääkään.

Pienenä olin "minä itte"
"minä itte on pappilan musta sika" sanoi  äiti.
Olen vieläkin "minä itte".
ja joskus se ottaa koville.

 Tarvitsin äitiä
ja joskus tarvitsisin  vieläkin
oikein mustin värein
kokomustana.

se siitä mustan tuunaamisesta.