keskiviikko 4. marraskuuta 2015

surun aika


Surun aika

Sehän oli jo kauan tulossa
tiedettiin
torjuttiin ja  pelättiinkin.

Kummallista
kuinka suru on samalla helpotus.
En tee tähän listaa
se olisi kenties pitkä
ja joku asia saattaisi  tulla väärinymmärretyksi.
En edes ota sitä riskiä
vaikka olenkin usein " fruuusuorasuu"

En ole aikoihin itkenyt niin syvältä
kuin nyt
"lempivävypoikani" kuolinvuoteen vierellä
tytär sanoi viisaasti
"Ei äiti yksin Esaa itke."

Kyllä itkin -
ja kaikkia niitä loppuunitkemättömiä itkuja
vuosienkin takaa,
myönnetään, myönnetään, myönnetään


"Ei itku auta markkinoilla !"

Kyllä auttaa -
kannatta itkeä
vaikka sudenkolloa
juuri silloin kun on sen aika.
Liian myöhään itketyt itkut eivät tahdo loppua
eivätkä helpotaa

Olen mahtunut Esan ja hänen perheensä elämään
monin tavoin ja muistoin,
silloinkin kun Rovvva on ollut kärtty.
oli  se aaltopituus toiminnassa , . , . 

Lasten kanssa tehtiin joskus "ranttalia"
se oli pientä riehumista  yökylässä, sallituissa rajoissa.

Viimehetken "ranttali" oli hillittyä,
otimme pienet punaviinipaukut saattohoitokodissa
olin luvannut tuoda viinin seuraavalla kerralla
ja sain hymynyökkäyksen 
Esa ei enää puhunut silloin.

Joku voi kauhistua
siitä vaan
oli lupa

Lempivävyni oli siis ainoa vävypoika
ja varmaan siksikin niin tärkeä.

Hän antoi miehenmallin
isäksi ja pojaksi,
aviopuolisoksi ja vävyksi
kaikkea tuota minäkin arvostin ja arvosta yhä.

Nyt, kun hän on poissa  -
tai siellä jossakin mitä emme  ymmärrä
arki jatkuu täällä muisteloin
nauramme ja itkemme
ja
muistamme Hänen erityispiirteitään
Hänhän oli erityinen persoona !

Esa oli kierrättäjä viimeiseen asti
ja sai "lemppariverkat ja tuunatun T- paidan
matka - asukseen.
Hän näytti nuortuneelta ja rauha oli tullut takaisin kasvoille.

Olen hyvilläni ajasta joka oli
ja hyvilläni että sain tuntea tämän "vaiteliaan miehen"
ja tulen aina muistamaan Hänen mietteliäät ilmeensä
ja voin jopa hymyillä niille,
niin mietteliäitä ne aina olivat.


Esa tuunasi, kierrätti ja harkitsi
ja olisi tarvinnut pidemmän janan täällä
minun mielestäni

Tämän kuvan haluan näyttää,
minä olin ymmällä keinuni kokoamisessa.
Apua tuli !


8 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Lämmin osanottoni lempivävyn poismenon johdosta. Kauniisti kirjoitettu.

Rva Pioni kirjoitti...

Tutisuttaa syvältä sisältä taas,
kuten tänään jo aiemmin kun kohtasin sanat
omainen, vainaja. leski.
Niitä sanoja pitää oppia käsittelemään.
Maistelen ensin.

Irja-Liisa Peuhkurinen kirjoitti...

Osanottoni Sirpa, vävysi poismenon johdosta!

Ritva kirjoitti...

Sirpa osanottoni, myös tyttäresi perheelle. Kuolema on sellainen vieras, jonka tulon haluaisi siirtää. Toinen vieras - suru - tulee melkein samaa matkaa kuoleman kanssa..Kirjoitatkin siitä, että surun on hyvä antaa tulla ajallaan.

Multasormi kirjoitti...

Kiitos , Ritva!
Elämä kukee omaa polkuaan ja me siinä hoidamme puutarhaamme odottaen aina uutta kevättä. Uutta kasvaa, se on elämää !

Multasormi kirjoitti...

Hän oli minulle miehen- ja isän- sekä pojan malli. Kaikkea ei voi saada, silti ne ovat olemassa. Kiitos Irja!

Multasormi kirjoitti...

Hän oli minulle miehen- ja isän- sekä pojan malli. Kaikkea ei voi saada, silti ne ovat olemassa. Kiitos Irja!

Multasormi kirjoitti...

Kiitos , Ritva!
Elämä kukee omaa polkuaan ja me siinä hoidamme puutarhaamme odottaen aina uutta kevättä. Uutta kasvaa, se on elämää !