Kaukokaipuu

1. Kevättä rinnassa

Usein kevään kovalla

Hauska sanonta

minusta alkaa kaivautua kaipuuta jonnekkin.

Siinä ei synny oikeaa osoitetta,

tulee vain halu mennä muualle, johonkin,

mieluiten lämpimään.

Sinne missä aurinko kuumottaa,

laineet pärskivät ja varpaita voi haudata hiekkaan.

Niitä paikkojahan on.

  Olen mennyt ikäänkuin kevättä vastaanottamaan.

  Paikalliset ovat usein paksuissa "kevätvaatteissaan" ja  turisti herättää kummeksuntaa vähissä pukeissa.

Usein onkin käynyt niin,

 että vilustuminen siitä on

seurannut.

Mutta muisti pettää joka kerralla.

Se vaan "ON ihanaa, kun aurinkoinen paistaa !"

Sellainen ihmisten töllääminen

ja toisten arjen seurailu on vaan kiehtovaa,

vaikka ei ymmätäisi sanaakaan.

Ja omat reissut, kulkeminen

ja siihen liittyvät pikku jutut ovat tosi hauskoja

myöhemmin muisteltavaksi. 

En nyt muista, olenko kertonut violetista Mari-paidasta,

joka lensi ohiajavan bussin ikkunasta.
Minun t- paitani!

Istuin paitani päällä bussia odotellessani mutta
kyllästyin odotteluun ja päätin lähteä kävellen.

Unohdin paidan ja joku oli ottanut sen talteen ja nähdessään minun taapertavan tien viertä -

vippasi sen vauhdissa ikkunasta
 ja paita palasi omistajalleen.

Koskahan olisin itse osannut kaivata?

Olen matkustellut aika olemattomalla kielitaidolla varustettuna.
Olen silti saanut reissuistani paljon.

Silloin, kun matkakumppani on kielitaitoinen,
minä olen täysin mykkä,
pienikin uskallus häipyy.

Eilen kaukokaipuu hieman lisääntyi,
kun katselin "Vain elämää".

Kaunis Mijaksen kaupunki toi mukavat muistot -

Jatkan haaveilua.