keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Koppakengät










Lapsen mielikuvitus ja opitut sanat
saavat joskus aikuisen hämmästelemään.

Lapsista voi ottaa oppia päästämään mielikuvitus irralleen.
Sehän ei ole helppoa
eikä edes
mahdollista kaikille.
Hullutteleva aikuinen on outo ja tavoittamaton.
niinkö ?

Kuka uskaltaa mennä mukaa ,
onko paluuta jos hassuttelee
tai
panee itsensä peliin täysillä ?

Lapset saattavat sanoa : "Tee taas se ....."
" Näytä vielä se kun ...."
ja he  ovat tosissaan

 Kyse on luottamuksesta,
hassutteleva aikuinen ei ole holtiton,
lapsikin ymmärtää rajan,
kunhan se raja on ensin näytetty ja koettu yhdessä.

Vuosia sitten toin työhöni pienet tuohivirsut.
Annoin lasten katsella ja kokeilla niitä rauhassasa
ja syntyi hupaisa tuokio.

Eräs poika hihkaisi:
"Mukkumatin koppakengät!"

Siitätpä tulikin hyvät jutut;
"ei sitä ole,-  tuleeko se oikeesti,-  ei sitä voi nähdä, -
 onkos joku nähnyt, -
kuinka se tulee
no, hiipimällä !"

"Noilla koppakengillä ei voi hiipiä !"

No
Otimme muutamat pienet hassuttelut koppakengillä
millätavoin niillä voisi kulkea . . . 


 Viime aikoina olen nukkunut huonosti ja
 lyhyitä pätkiä,  nähden kummallisia unia.
Koppakenkähassuttelut muistuivat mieleeni -

olen varma
että
Nukku-Matti kuljeskelee pikku kodissani
noilla koppakengillä !


Veisinkö vinttiin vai annanko kopsutella ?



annan 
ja nukun,
 katson unet
niillä on oma merkityksensä.




Ei kommentteja: