Karvas, vai katkera ?
Kumpaakin.
Oppiiko pettymyksistä !
Sillä on varmaan väliä, millaisesta pettymyksestä on kyse - vai onko sittenkään ?
Joku oma, kunnon moka, voi olla joskus vaikka opiksi, mutta jos luottamus saa kolhun, siitä jää kunnon jälki pitkäksi aikaa. Pettymyksistä voi kertyä "lumipallot" , kun sinnittelee tarpeeksi kauan, eikä myönnä pettymyksen tunnetta, vaan sietää ja uskoo kaiken menevän ohi.
Sitä haluaa uskoa aina hyvään ja turvalliseen, niin se on. Odottaa aina kaiken kääntyvän hyväksi, eikä pidä puoliaan, vaikka välillä yrittää sanoa itselleen, ettei minulle saa tehdä näin. Minunhan täytyy saada luottaa. Välillä laittaa silmätkin kiinni ja sulkee korvansa, kun haluaa kuulla ja uskoa muuta.
Anteeksi on hyvä sana, mutta joskus tehoton. Se ei anna anteeksi, se sana, jos se ei toteudu.
Vain läheinen ihminen saa aikaan katkerimmat pettymykset , koska siihen on kerätty niin paljon luottamusta ja avoimuutta sekä uskoa ja toivoa hyvään.
Eihän kukaan odota pettymyksiä.
Ne tulevat aina yllättäen tai joskus jopa saalaa hiipienkin, niinkuin se "lumipallo", jossa on siitä edellisestä pettymyksestä valmiit aiheet, ne, joita ei halunnut nähdä, kuulla eikä tuntea.
"Anteeksi" ei korjaa vuosien hiljaista pettymystä ja kipua, eikä aina voi alkaa alusta.
