perjantai 30. joulukuuta 2016

ELÄMÄÄ




Toiveita
Odotuksia 
Haaveita

Jokaisella on kaikki nämä elämässään.
Mitä on enemmän ja mitkä suurimmat,
se varmaankin vaihtelee elämän eri vaiheissa.
On ehkäpä suuria luulojakin, jotka sotkevat arkea.

Jokainen on varmaan kokenut haaveittensa romahtamisen.
Suuret odotukset toivatkin pettymyksen ja tyhjiön.
Toivotontako ?

Kaiken jälkeen on sittenkin vielä elämää elettäväksi.
On vain osattava valita tie,  jota jaksaa eteenpäin,
 -  ja uusi toivo.

Pettymyksen kestämistä ei opeteta.
Lapsillensa haluaisi sileän tien ja kaiken onnistumisen.
 Ilman turhautumista ja pettymysten sietoa ei opi sitä, mikä väistämättä tulee joskus -
ei saa sitä, mitä haluaa ja toivoo.

Kaikkeahan ei voi saada, 
se pätee myös ihmissuhteisiin.
Jos, ja kun rakastat yhtä, et voi  saada -
"Kaikki tämä ja taivas myös..."




Nykyää tyrkytetään oikein itsekkyyttä ja omistamista.
Kaupat ovat pullollaan tavaraa ja houkutusta,
jopa edullisin maksuehdoin.

Terveyttäni ja elinvuosiani en voi muuttaa shoppailemalla.
Joiltakin osin terveyteen voi vaikuttaa,
esim  elintavoilla.
Mutta jokainen tietää, että remppaa tulee.
Kroppa vanhenee ja kuluu,
vaikka kuinka nahkaakin kiristettäisiin.
Jotkut eivät vain uskalla vanhentua ikäisekseen

Eräs iäkäs "julkkisnuori"  sanoi mielestäni ytimen;
"Niin kauan, kun on valo vintillä,
 on hyvin "  

Olen tätä henkilöä nuorempi
(75- vuotis juhlani lähestyvät)
ja toivon valon vielä loistavan pollassani!
Itsehän sitä en huomaa, kun se himmenee,
mutta kropan kömpelöitymisen kyllä tunnen ja näen.



Olen elänyt kyllä haaveissanikin,
mutta ole pyrkinyt tekemään joistakin haaveista totta.
Olen tehnytkin.
Toteumattomat haaveet kutistuvat pois, onneksi.
Yksi toteutunut haave alkaa olla hyvin toteutettu ja eletty,
siksi katson tulevaisuuteen ja muutokseen.
Siellä se on.

Nyt uuteen vuoteen haaveilemaan ja toivomaan,
silti jalat maassa!
Jos vintillä on valoa nähdä eteenpäin, niin :
"Mikäs tässä, hyvä täällä päällimmäisenä keikkuu!"


" KAKKI HYVI "






lauantai 24. joulukuuta 2016

Ihana joulu



Ihana Joulu

Sen piti olla vielä jossakin,
olin ihan varma !

Se kirja, nimittäin.

Pitää aivan miettiä,
milloin tarvitsin sitä viimeksi -
luultavasti kymmenen vuotta sitten.

Se oli luettava joka joulu
ilmestymisestä alkaen
ja ne laulut tulivat tutuiksi
mukana olleesta levystä.

Työtähän se vain oli !
Siis mukavaa työtä.

Olis tässä ollut muutakin puuhaa,
mutta tällainen minä olen,
joulunakin.




Toinen asia, joka kuuluu jouluun,
on Fanny ja Alexsander.
Katson sen ehkä huomenna.

Samalla voin syödä ihanaa rosollia
ja nauttia !
Se on ihana Joulu !

Ihanaan jouluu kuuluvat myös silakkarullat.
No,
joitakin juustoja.
Ei kuusta.


Parhaillaan ikkunapelteihin ropisee kunnon vesisade -
eipähän ole liukasta.

Eilen kävin viemässä kynttilät haudoille
ja saunoin kotiin tultuani.
Autuas olo alkoi siitä
ja
 joulurauha.

" Enkeli osaa lentää
ja lintu ja kuka vaan,
kunhan on siivet sydämessä
ja tuuleen uskaltaa"


Nyt on pakattava kassi,
vähäiset joululahjat
ja lähdettävä joulun vesisateeseen.
Iloisin mielin siis !



sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Lähestyy


Joulu lähestyy



Mitä  "kaikkea" se tuokaan tullessaan, -
  arvaamatonta, vai vanhaa totuttuako ?

Tuoko joulu jotakin
vai  onko kaikki jo olemassa? 

Jouluni ovat pieniä.
Koskaan ei ole ollut, kuin elokuvissa.
Kuitenkin Fanny ja Aleksander elokuva kuuluu jouluuni.
Siinä on jotakin sellaista, joka liittyy koko elämään
myös joulun kautta.
Totta vai tarua ?
Olkoon kumpaakin!
 Siinä ovat pahuus, hyvyys, toivo ja uusi.
Niitä eletään arjenkin tultua taas.

"On äiti laittanut kystä kyllä  (?)
hän lahjat antaa ja lahjat saa (?)
Eipä ole mitenkään pakollista.
Kolmen viikon sairastelu vei innon ja voimat.

Kystä tuli lopulta tehtyä pari päivää sitten,
 kun jääkaapissa odotellut piparitaikina muistutteli.
Pakkohan se oli leipoa, kun olin hyvistä aineista tehnyt.
Kuntoni on vielä vaan niin nuutunut,
ettei mitään perinteisiä kuvioita syntynyt,
joten päädyin "kissankieliin"
ja
yhtään ei palanut ja piperiltä maistuivat.



Suosittelen !

Eilen vieraalle kelpasi sellaisenaan,
mutta jos joku vielä tulee -
kissankielen voi kuorruttaa.
(jos jaksaa ja niitä vielä on) 
 
 


torstai 1. joulukuuta 2016

aivastus

Aivastus tulee
vaikka yrittäisit pidätellä.

Muut eivät pidä siitä, että pärskit päin.
En minäkään.
Jouduin juuri hiljakkoin "päinpärskityksi" julkisisessa .
Parin päivän päästä  menin rokotukseen, etten sairastuisi. 
Ensin käsi tuli  yllättävän kipeäksi,
 en muista näin kipeää piikitystä.

Meni muutama päivä;

Kolotusta ja lihassärkyä,
vettä tippuva sierain,
karvasteleva kurkku,
yskänpuuskat,
jatkuvasti aivastuksia
hiki ja vilu
uupumus.


Sainkohan kaksoistartunnan kerralla?
Bussissa - vai  ( ar )- teveyskeskuksessa ?
En kyllä toivo kenellekkään tätä tautia.
Jos vielä on jälkitaudit tulossa,
mitähän sitten.
Rokotuttaako, vai ei ?


Monta päivää podin tautiani,
join lämmintä, join kuumaa, hikoilin, yskin ja niistin.
En tiennyt, että päässäni on niinkin paljon tyhjää,
jota niistin kymmeniin nenäliinoihin,
.
Nenäni on ruvella ja kipeä.
Yskiminen kuulostaa joltakin "poistuvalta",
jotakin irtoaa jostakin, kun yskin.
Tauti.

Olinko sairas, vai vain flunssainen ?
Olen vieläkin raihnainen.
Voiko kukaan nousta taudista freesinä ?

Ai, jaa.
No, selvisin tästä omin avuin.

En toivo tätä kenellekkään.



tiistai 22. marraskuuta 2016

Harmaata




Mustan välissä harmaa päivä



ja vettä,
vettä.

Jos se olisi lunta, olisi korkeat kinokset.
Tähän on tyytyminen.

Onko tyytyminen vai hyväksyntä -
kumpi kuulostaa mukavammalta ?

Lisätään valoa, eikä sanota niitä jouluvaloiksi !


Tänään etsiskelin kattokruunuihin pieniä halogeenilamppuja.

Olen onnistunut ihastumaan valaisimiin,
joissa on tuhottoman tyyriit ja lyhytikäiset lamput.
Saa mitä tilaa, kun ei katso ostohekellä,
vaan ihastuu.
Sama ihastumisen seuraus on kyllä koettu ennenkin -
ei järjen hiventä ajatuksissa.

No
Huoneeseen tuli valoa kylliksi!
Ja voihan sitä räväyttää kaikki lisäpisteet vielä jos siltä tuntuu.

Harmaiden päivien värinä on ollut
leipominen ja käsityöharrastus,
myyjäiset oli sunnuntaina.







"Kaikk `  män, eikä piisankaa  !"

Käsitöiden kanssa näyttää olevan joka vuosi
sama juttu -
kuvataan ja napsitaan malleja.
Kannattaa silti ottaa niitä kehuja vastaan
ja iloita, kuinka taitava on.

Hui hai!
Onkin viisasta valmistella töitä, joita voi itse hyödyntää vaikkapa lahjoiksi.

Kohta alkaa minulla joulun odotus.
Adventista värittelen kotia,
punainen saa tulla!
Niin kauan, kun voin kiivetä tikkaille, vaihtuu verhotkin.

Jouluni ovat olleet jo vuosien ajan
pienet ja hiljaiset.
Pidän siitä,
olen jouluni hyväksynyt,
en vain tyytynyt.
Kotihan hyvä paikka.


Odotusta
Sinulle !

jos olet siinä !




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pyhäin päivä

Pyhäin päivä.


Lapsudessani Pyhäinmiestenpäivä oli juhlapäivä.
Ruoka oli vähän parempaa, kuin arkena.
Usein ruokana oli jotakin lihaa, joka uunissa kypsyessään
lämmitti kotia ja toi sitä tunnelmaa, jonka vieläkin muistan.
Puulämmitteiset hellat ja uunit olivat tavallisimmat kodeissa.
Me emme käyneet haudoilla, koska kuolleet sukulaiset
oli haudattu muualle.
Meillä oli kotijuhla.

Äiti osti aina marraskuussa ruukkusyklaamin,
se oli ihmeellinen kun sitä katseli.
Yhä vieläkin se ihana kukka tuo muistot.

.
Muistan myös;
  Joskus istuimme keittiössä hellan vieressä,
kastaen leipää padassa olevaan lämpimään kastikkeeseen.
Usein se oli karjalanpaistista jäänyttä lientä, joka käytettiin tarkkaan.
Siinä oli sellaista tunnetta, jota en enää tavoita.
Aika harvoin teen edes paisteja.

Silloin ei kukaan puhunut lounaista tai päivällisistä,
puhumattakaan illallisesta.
Meillä oli ruoka.

Emme osanneet kaivata muuta.
(popcorneja, tai smoothieita)
 Arkena vanhemmat olivat töissään, kun tulimme koulusta.
otettiin kaapista jotakin, mitä löytyi.
Illalla oli ruoka.

Varmaankin juuri juhlapyhät kotona olivat harvinaista herkkua,
 niissä leijuvan tunnelman vuoksi.
Eihän sitä silloin miksikään herkuksi huomattu,
se oli tavallista ja kuului asiaan.
Ehkäpä pienet erilliset valmistelut
 sekä kodin kaunistaminen yksinkertaisin keinoin 
toi sen, 
mitä nyt ei juuri näe;
arjen ja pyhän ero.











maanantai 17. lokakuuta 2016

Pitsit piiloon.





Syksyn tullessa mökki riisutaan.
Salusiinit, pöytäliinat, verhot ja liinavaatteet menevät pesuun.
Minusta on keväällä mukava viedä puhtaat ja raikkaat tekstiilit
ja ripustaa ja asetella taas omille paikoilleen.
Ja, että kamala homma ?
Niin.
Mutta pidän siitä kamalasta hommasta,
vaikka ei ole sitä autoakaan, jolla kuljetus meni ennen niin sutjakkaasti.
Kun pesen ja silittelen, mieli alkaa jo odottaa kevättä.
Ikäänkuin valmistelen, odottamisen odottamista.

Ruokatarvikkeita olen vähentänyt ja vienyt pois.
Nyt, kun vedet suljettiin viikkoa aijemmin
moni asia muuttui ja lopahti.
Siihen on totuttu, talvi tulee.
Piha riisutaan hiljakseen myös
ja käyn yhä harvemmin,
"ruokin hiiret"
ja haaveilen ja suunnittelen.





Tuon kotiin vielä jotakin tullessani.
Kaksi ruusua on innostunut vielä kukkimaan.
En raaskinut leikata.
Haravoimista ja puiden sahausta on tiedossa lämpimikseen.
Jos haluan kahvit, vesi pitää tuoda kotoa.
Termoskahville en vielä rupea -
ehkä helmikuun pakkasilla.

Mietin mökistä luopumista.
Tiedän, että se kannattaa tehdä ajoissa,
se miettiminen.

Sataan vuoteen on ripauksen neljännesvuosisata ja
sehän on mennyt ennenkin hujauksessa,
mutta paremmin voimin.
Järki ei ole ennen juossut kummoisesti,
mutta on tullut elettyä niin,
ettei monikaan asia kaduta.

Olen saanut olla terve!
Joskus "pipa" on ollut niin kireellä, ETTÄ!
Joitakin osia minusta on poistettu ja jotakin suoristettu.
Titaania ja amalgaamia on.
Toista uutta ja toista vanhaa.
Melkein omat hampaat, joka on luxusta iisilläni.

Mistäs tämä juttu lähtikään?
Niin, siitä riisumisesta.
Äitini sanoi aikanaan, että meitä "riisutaan".
Ymmärrän sen oikein nyt vasta.

Niin kauan, "kun vintissä on valo",
on hyvä pitää arjen rutiineista kiinni
ja välillä vähän tuuletella, pestä ja silittää -
ja vaikka totutella luopumista jostakin.





        

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

 Nelly Moser ei innostu talven lähestymisestä,
luulin sen (hänen) kuolleen, mutta kas,
sitkeä Nellypä innostui ilahduttamaan!
Voi toki olla, että nämä ovat surun kukkia,
koska yksi omenapuistani sai pienentyä paljon.
Puu oli jo kaksi vuotta sitten uhanalainen,
mutta omenia tulikin ihan mahottomasti -
hellyin.

Perjantaina tuli "moottorisahamies"
(oli sovittu)
Koko puu ei silti nytkään lähtenyt.
Katsotaan keväällä lisää,
 josko lempipaikkani rapulla olisi varjottomampi istuskella
ja paistella rappulättyjä.

Tällaisiin omeniin olen mieltynyt,
vuosilta -10 ja -16 mitotut.


Onkos siis suuri komeeta?





Tänä vuonna selvästi rehvastellaan,
tässä hummerit, jotka söimme ystäväni kanssa nimipäivänäni.
Tosin suunnittelun ja totettamisen välillä vähän vierähti,
mutta ME teimme sen.
Oli sadepäivä, emmekä voineet keittää rapulla,
kuten oli suunnitelma,
mutta kuistilla se onnistui ihan hyvin.
Ikkunat olivat kyllä aika  huurussa.
Syöminen olikin sitten aika toimitus, ja kesti !

Tämä on ollut tähän ast hyvä vuosi.
Sanonkin tätä juhlavuodekseni.


 

torstai 15. syyskuuta 2016

Erittäin hyvin suunniteltu

"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty"

 Luultavasti kahden kesän aikana oli tarkoitus -
siis haave
ja aikomus -
keittää hummeri
ja
syödä se.
Tarpeeksi haaveiltuamme ja lopuksi päättäen,
se tapahtui tänään.

Ystäväni ja opiskelutoverini Eve tilasi hummerit
ja toi ne laatikossa mökilleni.
Kaksi "kaveria" viittoili kuljetuslaatikossa
ja minä huikkailin niille omia juttujani.
Niiden sakset oli sidottu lenkeillä,
joten ne eivät paljoakaan viittoilleet vastauksia 

Sitten alkoi veden keitto.
Keitettiin monta kannullista vedenkeittimellä,
koska kattila oli aika ääreikäs
ja
keittolevy kuistilla oli aika onneton.
Ei hätää.
Vaadittiin sitä sinnikkyyttä juuri, mitä MEILTÄ löytyy.
Joten, saimme aikaiseksi pulppuavan kattilan 
ja hummerin sinne kypsymään, sekä kohta toisenkin.





Syömiseen tarvitsimme hiukan järeämpiä työkaluja, kuin rapujen syontii tarvitaan.,
Täytyi ottaa työkalupakista vähän "leukavia"
saksien rikkomiseen ainakin, ja kyllä pyrstökilpien aukaisemiseen 
ei minun  veitseni riittäneet.
Mutta,
tulipahan kokeiltua - ja toteutettua  taas haave !
Mitä virkaa on haaveilla - ellei aiokkaan toteuttaa niitä ?
 Tämä oli hummerihaave joka toteutui.
Haaveilen lisää. 

Kiitos, ystäväni Eve!