Melkein sitruunakakku 

Kun tulee vanhaksi, ei meinaa uskoa, ettei kaikki ole enää entisellään, vaikka luulee.

Minä olen hidastunut, mutta vauhtini ei aina samassa tahdissa.

Toisinaan onkin päinvastoin, vauhti hidastuu, mutta aikeita pukkaa  enemmän ja enemmän, kuin kroppa kerkiää.

Pahinta, että kaikki tuntuu ensin käsissä ja sitten kohta jaloissa.

En hahmota ääriäni - tavarat kolahtelevat ja saavat yllättäen osumia ovenpielestä ja pöydän kulmista.

Kaikki on ikään kuin putoamisvaarassa,

ja putoavatkin.

 Siinä se on 

m e l k e i n  sitruunakakku .

vähän vain lipsahti,

juuri kun olin kaapimassa vuokaan.

Pieniä ja isompia lasinsiruja seassa ja

pilalla hyvä taikina.

Harmittaa, mutta

eipähän lihota !