maanantai 31. elokuuta 2015

Pöheikkö



Pöheikkö syntyy yllättävän äkkiä
eihän siihen tarvita
kuin kesä.

Kasvun eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään,
silti kasvaa ja rehottaa.

En ole karsijatyyppi.
Annan kasvien olla usein siemenkotaan asti 
silloin jotkut kasvit eivät häviä kokonaan.
Siinä se rehotuksen taika ja salaisuu.
Talventöröttäjistä taas on hyötyä linnuille.

.
Olen keräilijä, säästäjä, kasaaja.
Kuivatan, kerään siemeniä, se on roskaista puuhaa,
jonkun mielestä turhaa,
ei minun

Sama pätee "rättipuolella"
Olen oppinut, että vanhasta voi purkaa, ratkoa, kääntää, värjätä, yhdistää,varastoida ja vaikka mitä.






Pikkiriikkisessä  puutarhamökissäni
on tuo kakkuvuokakyltti ovessa,
 mutta se ei ole kyllä auttanut -
 mutta hauska se on.


Mitä kyltit auttavat ?
Opastavat ehkä ja tuovat  ajatusta yrittämiseen.
Sehän ei vielä riitä.
täytyy tarttua toimeen.

Luulen, että  "ME"   täällä tontillani tulemme toimeen,
 Uskon, että rehottava puutarhani saa armahduksen talven tultua,
eikä silti häviä mihinkään.
Välillä vain noudatetaan siisteyttä ja järjestystä.


maanantai 24. elokuuta 2015

VARJO

Se alkoi siitä päivänvarjosta,
jonka alle en juurikaan asetu.


 -varjostaako joku
 -jääkö joku jonkun varjoon
 -onko joku kuin varjo entisestään
 -laskuvarjo on tosi tarpeellinen
 -varjoa tarvitaan sateessa suojaksi
 -olla varjossa
 -varjo

Aika monessa laulussa varjolla on tärkeä osa.
     Poika varjoisalta kujalta ym ja 
... kun varjot liittyvät yhteen . . .
    ja " auringossa aina varjo seuraa kulkijaa . . 


    Eilen varjot naurattivat

Jos et vielä osaa nauraa itsellesi,
naura varjollesi!

          Kesäillan aurinko näytti hullunkuriset henkilöt,
                      joilla naurua riitti.


                                                     Tässä  vain eräs niistä
         

                    Ilmainen hupihetki siis
                      - ja ikää enempi .

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Polku

Polku,
sana joka nahdollistaa kulkemisen,
sana joka polkee -
 poljentokin voi tulla mieleen.
Muutamissa lauluissakin kerrotaan poluista

Kulkeminen polkua pitkin on kuitenkin parasta.

Minulla on uusi polku


se alkoi tästä.

Ja
nysse
o
r a p a r p e r i p o l k u




Polkuni kääntyy vasemmalle,
sinne missä omat laihat paparperini kasvavat.
Olen tosi iloinen polustani.

Betonia hellepäivänä on hyvä saavutus mielestäni.
Hieman raskaampaa hommaa, kuin viimekesän villahuovutus nurmikolla,
mutta kuka jaksaa tehdä pelkkiä puutarhatöitä koko kesän
- en minä.

Ja omenapuukin odottaa hieman lisää pitsiä . . . . 

perjantai 14. elokuuta 2015

Hiipiikö syksy jo ?

Salusiinien sisälle ei syksy hiivi,
mutta nurkkauksesta näkyy jo enteet.

Illat ovat pimentyneet
ja yöt ovat tulleet mustiksi.
Sinisten kukkien tie on yhä hiljaisempi,
sekä päivällä, että illalla.

Täällä ei enää asu  kuin muutama
ja jotkut vain käyvät ikäänkuin retkellä
kassiensa kanssa.
Syksy on siis aloittanut hiipimisen joihinkin,
 -mökkeihinkö, vai mökkiläisiin?


Onhan se edessä aina
syksy.

Minä en ole tippaakaan syksyihminen,
siksi en vielä antaisikaan se tulla. 
Haluan vielä sinnitellä,
lupaavat vielä hyviä säitäkin!
(kelejä, kuten on tullut tavaksi ilmaista)

Yöllä on kaunista,
 kaikki mikä on päivällä on samalla paikalla.
Tuoksut  "tuntuvat"  eri tavalla,
varmaan kosteus antaa siihen oman mausteensa
ja aamuksi jää kaste.

Annetaan kesän vielä olla
kun se lopulta tuli !

torstai 13. elokuuta 2015

Musiikkia




Tapahtumarikkaan päivän jälkeen nautin rauhasta.
Levitän huopatekeleen keinuun ja
kohta asetun siihen virkkaukseni kanssa.

Odotan,
kohta se alkaa,  puistokonsertti.

Päätin kuunnella omissa oloissani,
jalkanie eivät jaksaneet mennä paikan päälle
Jalat saavat määrätä jo tässä iässä!

Mikä on ollessa,
ihana ilta ja hyvä mieli.


Haitari aloittaa,
voisi vaikka tanssia -
 paitsi jalat eivät suostuisi.

Musiikista seuraa aina liike sisälläni,
muutun tanssijaksi,
kykenen mihin vaan.

Samoin, kun katselen luistelua -
(en tarkoita jääkiekkoa)
-liitelen sisäisen minäni kanssa musiikin tahtiin
ja annan mennä.
Se on lähes täydellistä!
Jos tapahtuu kaatuminen,
minuun sattuu!

Palaan puistokonserttiin.
Laulan orkesterin säestyksellä!

 Joskus hulluimmissa haaveissani toivoisin
jonkun pyytävän minua solistiksi.
Usko, tai älä -
hulluja pitää edes haaveilla.

Samenttinen miesääni .... ja
   RUOHONLEIKKURI 
samaan aikaan!

(Naapuri ei ole aiemmin kerinnyt kun ei asu täällä.)


(mitäs´ orkesteri tykkäs´ ja solisti ?)
 en käynyt ysymässä,
  jalat ei ois jaksanu.


Onneksi tontit ovat pieniä!
Ruoho tuli leikattua.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Puskaterapiaa

Aurinko paistaa selkäni takana
se on hyvä.
Olen oppinut,
ei kannata mennä vadelmapuskaan
auringon kanssa naamatusten -
ei tule hyvä puskaterapia -
häikäistyykin.

Nautin  verkkaisesta marjanpoiminnasta.
Sormeni ovat hidastuneet ja koppuroituneet,
   parasta tyytyä omaan tahtiin.

Ajatukseni,
 oksien vihreydessä
ovat välillä kiivaat ja karvaat,
riippuen tietysti henkisestä tilastani,
siitä mitä juuri elän.
Useimmin ne kuitenkin ovat rauhalliset
ja onnentunne kieppuu sisälläni
eikä siihen edes tarvita kummoistakaan syytä
se vain on niin
olen aika onnekas.
Olen siis tyytyväinen elämään !




Aamupalaksi voi popsia vadelmia ja hiukan irvistellen karviaisiakin
sitten voikin siirtyä lehdenlukuun
jonka aamuvirkku naapurini tuo porttini postilaatikkoon.


Elämähän ei ole luksusta eikä edes lähestäydellinen,
mutta se ripaus onnentunnetta puskaterapian jälkeen
antaa  taas sen linkin 
tarttua  uuteen hetkeen salusiinin takana.




torstai 6. elokuuta 2015

Tulikin hyvä kesäpäivä !


"Olkoon päivä millainen tahansa
yöhön se aina loppuu."


Hyvä päivä
millainen se oikeasti on?
Jokaisella on siihen varmaan omanlaisensa resepti.
Reseptejä voi muokata ja parannella
voi lisätä jotain tai ottaa pois.

 Hyvästäkin päivästä voi tulla tosi kelju.
Ihminen on kumma otus.
Niin se vaan on
eikä se välttämättä ole itsestä kiinni,
vaikka olisi se hyvä resepti.
Juuri tuossa tapauksessa ylläoleva teksti on armahtava.

Joskus kestää miltei mitä vain
ja jaksaa puuskuttaa seuraavaan etappiin;
häntä vain pystyyn hakaneulalla.
Joskus taas joku pieni harminalku voi kaataa koko ison ihmisen
eikä elämästä tahdo tulla mitään.
Mutta, 
sitten voi seurata se
  HYVÄ  PÄIVÄ !
Se päivä, joka on vain 
  o d o t t a m a s s a 
   yön takana!

Sitä kannattaisi aina odottaa,
kun vain jaksaisi.

Siitä yön takana odottavasta päivästä pitäisi kertoa!
Siitä täytyy muistuttaa silloinkin
kun  niitä hyviä päiviä riittää.