sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Suru




Se on ensin koettava
ennenkuin siitä tietää mitään.

Ennen surua on paljon pelkoa ja ahdistusta
 eikä surua voi harjoitella.

Jokainen suru on erilainen.

Suru ottaa valtaansa
suru vie kaikesta värin.


Surullinen olo,  onko se surua ?
Saako surusta voimaa ?

Suruun joudutaan ilman kokemusta
eikä siihen ole oikotietä.

Vaikka tietäisit
että kohta on surun aika
suru on silti uusi suru. 

Surun keskellä olen täysin voimaton.


Miltä suru näyttää ?
Näkyykö suru ?


Muistan lapsuudesta naisilla suruhunnut ja
ja miehillä surunauhat  ja  -napit.


  suru piilotetaan usein
 millaista itkua saa itkeä ja missä 
kestetäänkö  itkua 

Suru ei ole sairaus,
mutta silti kirjoitetaan sairauslomaa työelämässä
siellä " ei  suru saa tulla puseroon"

Suruun ja suremiseen ei ole tilaa eikä aikaa
et kuitenkaan voi siirtää suremistasi kesälomaan
tai vain viikonlopuiksi



  suru nostaa tunteet pintaan ja alkaa itkettää
olit sitten kassalla tai sen jonossa
 muut näkevät kun ripsiväri valuu poskille enkä hillitse itseäni
mitäpä jos mies itkee kuin vuoripuro 
miltä se nyt näyttääkään 

Se on sinusta ja minusta kiinni annatko itkeä 
ja lohdutatko



vai viekö kiireesi pois paikalta tärkeämpään


Suret sitten jonkun poismenoa
tai
elämän surkeutta
elämätöntä elämää
mitä tahansa surua
se on surtava 
ennemmin tai myöhemmin.
Silloin 
 kun on surun aika.

Juuri se hetki ei koskaan tule takaisin.









Ei kommentteja: