Kaipaus

 Kaipaus vai ikävä ?

Onko se sama ?

No,

Voin kaivata ja ikävöidä, mutta kaipaus on sellaista hentoa toivetta ja haavetta. Kaipauksella on mielestäni hento väri ja suloinen sävy. Kaipaus on jotakin uutta.

 Ikävän tunnen sellaisena kovana kaipuuna ja ehkä epätoivona, menneenä jo.

Ikävän väri on tummaa ja voimakasta, lisänä kyyneleet.

Tulevasta kaipaan ehkä terveyttä elämän jaksamiseen , en niinkään pitkää elämää.

Mennyttä en ikävöi enkä kaipaa,  joitakin ihmisiä kyllä.            Hyvät muistot nujertavat alleen monta ikävää  asiaa.

Tulee, mikä on tullakseen.

Katsonko taakseni?

 Elämän varrella katsoo usein taakseen .

Jotakin haluaisi unohtaa, jonkun hetken toivoisi takaisin.

Kumpikin on jo elettyä, parasta katsoa eteenpäin, sinne mihin olen todella menossa. 

Hyvät muistot kultaavat elämäämme.

Aina ei voi edes oppia menneestä, mutta hyväksyä se kyllä täytyy.

Tämä päivä, ja huominenkin tuo uuden menneen, siksi tämäkin  päivä on tärkeä.

Tänään ajattelen omaakin elämääni toisen ihmisen kautta.

 Ystäväni on saattohoitovaiheessa ja se järkyttää minua.

En osaa hyväksyä elämän tuota kohtaa, että vakava sairaus kiduttaa monta vuotta.

Jos nyt katsoo mennyttä, oli mukavaa työtä, hauskaa ja hulluttelua, hyvän ystävän kanssa. 

Tavallista elämää kaikkineen. 

Hyvä niin.

Nyt pitää sopeutua, luopua ja katsoa eteenpäin.

Minne ? Vielä ei tiedä.