Rappulättyjä

´Just´ kerkkisi!

"Kukkaa ei kai paist´  lättysii rapuil ?" - sanoks´ joku Heli Laaksone nii ?

Mää paistan, mun rappusilla, useinki.

Kuinka helposti murre tarttuukaan

eikä eres oikeal´ taval´´

se o vaa nii mukava matkii

vaik ei eres ossa.

No.

Tänään oli taas rappulättypäivä.

Se voi olla maaliskuun auringossa -

syyskuun viimassa -

tai koska vain, kun lätyttää.

Juuri ja juuri kerkisin, ennenkuin sade taas ropsautti pisaransa.

Sitähän on tapahtunut koko kesänajan, ropsahduksia.

Ei häiritse

ei mene permanentti pilalle.

Istun siis rappusilla

ja erittäin epämukavassa asennossa kipeälle selälleni

se vain on niin

ja näin 

rappulätyt pitää paistaa juuri tässä,

istuen pienen, ystävältäni saadun keittolevyn vieressä

ja se tuoksu ja käry , joka siitä seuraa,

sitä ei voi sanoilla kertoa

 se täytyy aistia ja haistella.

Lätyt,

olivat ne sitten millaisia tahansa,

syödyksi tulevat.

Joskus joku tulee tuoksun houkuttamana " sattumalta" pihoille.

Silloin saa rippeet, jos on.

Kesäyö

Olen yökyöpeli

Kyöpeli viittaa sinne Kyöpelinvuorelle, mutta en ole siellä käynytkään.

Saan inspiraatioitani usein öiseen aikaan,

on hiljaista ja kaikki häiritsevä on poissa.

Vain minä

ja kaappini sisältöineen.

Voin levitellä esille kaikki kätköt

Voisihan ne kaivaa esille päivänkin valossa,

mutta joku asiaa ymmärtämätön voisi tulla

ja kysyä ;

"Mitä noi o -

mitä noista tulee ?"

Tai pahinta :

"Mihinsänoitatarvit?"

Tunnen "asiaaymmärtämättömiä"

Heissä ei sinänsä ole mitään vikaa

molemminpuolinen ymmärrys vain puuttu

minun näkkökulmastani katsottuna

ja sehän ei ole heidän vastuullaan.

Siksi vapautan kyseisen alueen

ja valtaan sen vain itselleni.

Tätä elämänvaihetta helpottaa eläkeaika.

Aamulla saan rauhassa oleentua 

ja alkaa päiväni omana itsenäni,

olla vaikka hupsu ja pukeutua hiirihaalariin,

se on lämmin, harmaa ja flanellinen.

Esittelin sen "Himovirkkaajalle"

hän näytti ymmärtävän.

"Himovirkkaajasta" on kuoriutunut yöeläämää ymmärtäväinen

ja olen siitä otettu.

Tämä kesä on hyvä sateinen kesä.

Betoniset raparperisydämet syntyivät virkkausten lomassa

ja Pinsiön taimistossa oli mielenkiintoisia kiviräpläyksiä,

joskaan ei öiseen aikaan -

mutta yökyöpelit niillä virittäytyvät vaikka uuteen päivään

Kiitos kesäyöstä -

satoi tai paistoi !

Hyvää ötyä kaikille !

Unikkokuosia

Unikot pois

Olen keväästä asti antanut unikkojen rehottaa kaikkialla.

Niitä on työntynyt rapunpielestä, pikkiriikkisen mansikkamaani seasta,

ruusupenkistä, kompostin alta ja vaikka mistä.

Minusta on ollut mukavaa katsella niiden huojumista tuulessa

ja aina uusien karvanuppuisten kukkien avautumista.

Muina vuosina olen pitänyt niitä kurissa harventamalla liikakasvua -

tämä on ollut ihan hyvä kokeilu,

väriä on ollut!

Samalla olen keräillyt talteen erikoisesti valkoisten siemenkotia.

Saas nähdä ensikesänä - onko valkoisia unikkoja enemmän -

ne ovatkin olleeet harvinaisempia pihassani.

Tiedän, että jotkut hellivät väin tiettyjä värejä pihassaan,

minä pidän tällä hetkellä kirjavuudesta.

Joku kuuleman mukaan harrastaa valkoista puutarhaa!

"Onko väreillä väliä,

Kuvittele leppäkerttu umpimustaksi !"

Musta on tyylikästä vaatetuksessa,

 valkoinen puutarhassa,

se on mielipide,

  sallittakoon.

Ehkäpä olisi viisasta supistaa kasvatusvimmaani muutenkin

sillä kompostit täyttyvät nopeasti,

sekin, jonka kokoaminen jäi hetkeksi kesken

kun minusta tuli bloggari

Aika ei käy pitkäksi

 Mikä on pitkä aika ?

Minun aikani ei ole pitkä

se on liian lyhyt.

En ehdi tehdä

kaikkea sitä, mitä haluaisin.

Siksi varmaan on monia juttuja vireillä

ja joku voisi jopa luulla niitä keskeneräisiksi.

Ei, eivät ne ole kesken

ne vain ovat tekeentymäisillään.

Käväisin kotona ja olin yötäkin.

Olikin hyvä, koska oli sateista, 

maltoin olla pois mökiltä.

Kotona odotti(oli tekeentymässä) paperin leikkausta.

Ei sekään ollut keskenjäänyttä

se vain oli odottamassa.

Kieltämättä  J O S K U S  jää joku työ kesken

ja tehdessäni jo jotain muuta

muista mitä olinkaan tekemässä.

Sellaistahan sattuu kenelle tahansa

ja se on ihan ymmärrettävää.

Jos aika käy pitkäksi

on ihan viisasta viritellä tekeentymään juttuja

joita voi sitten ottaa esiin

kun se pitkä aika alkaa.

Täysin palvellut

Uusi elämä

Kun joku arvoisa kirkonmies on täysin palvellut

hän saa arvonimen emeritus,

vain mies siis, ymmärtääkseni.

Minun verkkarini,

nelikymppisenä ostettu Agadirin Supermerkadosta

ovat nyt täysin palvelleena päässeet kerälle.

E m e r i t u s !

Lähes haikea hetki se päätös !

Leikkaaminenkin oli suorastaan harras muistelo,

koska tämä kirkas violetti vaate

on nähnyt muutaman maan mukanani 

ja jonkunverran kaupunkeja.

Mökkivaatteeksi ylennettynäkin se ehti palvella jokusen vuoden.

Väri vain haaleni

mutta ei reiän reikää

eikä hiukunutta kohtaa.

Tämä rakas verkkari 

oli kyllä pantu merkille piireissäni.

Se oli tuttu monelle

ja varsinkin tyttärelleni -

hän sitä jopa kauhisteli.

Jokainen, jolla on SE lempivaate

ymmärtää kyllä minua!

Ehkäpä nyt saan ymmärrystä tietyltä taholta,

kun verkka on kerällä

ja saa uuden elämän.

VIRKKAAJA

Silloin ja tällöin mökkiseeni tupsahtaa "Himovirkkaaja"

Hän virkkaa jopa kävellessäänkin.

Kyynärtaipeessa keikkuu pussukka

jossa kierii lankakerä.

"Himovirkkaaja" sai virkkauskohtauksen öiseen aikaan

kun mökissäni löytyi purkulankaa ja sopiva koukku.

Sitten onkin tulosta syntynyt.

Olemme molemmat samaa mieltä siitä

ettei ole samantekevää mitä käsillään tekee.

Pelkkä käsien liikuttelu virkkuun näköisesti

ei anna pääkopalle samaa työtä

eikä tuo sitä mielihyvää

mitä lanka siinä välissä antaa.

Siis syvennytty on asiaan.

TÄHTIHETKIÄ

Äskettäin olin läsnä tärkeän nuoren neidin tähtihetkessä. 

Siis, eräässä niistä. 

Hän tuli vuosien mukaan aikuiseksi. 

Ah, sitä elämän hehkua ja voimaa.

 Kyllä sitä kannattaa juhlia!

 Kun on vuosien varrella nähnyt lastensa lapsien kasvavan

 ja saanut olla mukana heidän Tähtihetkissään

 tulee väistämättä mielee omatkin tähden arvoiset hetket.

 On ihan terveellistä katsoa omaakin tähtirivistöään. 

Joku tähtihetki on ehkä unohtunut 

tai silloin sitä ei vielä arvostanut. 

 Nyt, kun ikää on "vähän" karttunut tähtihetket ovat ehkä pienenpieniä tuikahduksia

 mutta sitäkin kirkkaampia

 ne jopa tuovat sen kastepisaran silmännurkkaan 

mutta se pisara ei yhtään kirvele.

 "Kun vain paljain käsin poimii tähtiä tuntee sekä kivun, että kirkkauden

 (H Siikala)

Kesäsade

Harmllinen unohdus

Olen varmaankin ollut lapsilleni hurjana

jos ovat jättäneet lelunsa yöksi ja vielä vesisateeseen lojumaan.

Minulle se tapahtui nyt.

Tuli muka kiire eilen lähteä kotiin käymään -

aamulla sateenropinan kuullessani muistin :

M U M M O T  U L K O N A

ei koskaan ennen tapahtunut !

Mummot merkitsevät minulle aikalailla sellaista, 

jota moni ei ymmärrä.

Portinvartijamummo ja keinumummo

ne ovat ns "kyttääjämummoihin" kuuluvia

ja ne kuuluvat tämän punaisen mökin tontille

Sana kyttäys, ei kuulosta hyvältä

mutta näihin, melkein "olentoihin" se sopii.

Minun harrastuksiini kuuluu mm mummojen teko.

Kaikki mummot ovat erilaisia, niinkuin on elämässäkin.

Näistä kahdesta en luovu.

Nyt on vaan kuivateltava

ja sitten taas portille kyttäämään ja 

omenapuun oksalle keinumaan.

Pienen ruskean otuksen oli mentävä Meiramin suojaan paahtavalta auringolta.
Minä etsin aina aurinkoisen paikan pihalta.
En myöskään kulje kadun varjoisaa puolta,
olen aurinkoihminen, olen aina ollut.
Pihallani on suuri aurinkovarjo näön vuoksi -
se voisi olla vaikka läpinäkyvä, en tarvitse varjoisaa paikkaa.
No, ehkä sitten "vanhana" , jo tulee ongelmia.
Kuitenkin aurinkovarjo pihalla avoimena on ylvään näköinen
ja sitäpaitsi, sen alla voi tehdä pikku puuhasteluja sadesäällä.

Mutta sammakko - se oli söpö - enkä edes kiljunut,
vaikka laulun äiti ihan "ai,ai, hyi - säikähtyi"
minulla oli vähan asiaakin ruskealle pikku otukselle.
Pari syksyä sitten löin lapioni mansikkapenkkiin,
sillä seurauksella, että kuului kamala rääkäisy
ja pullea otus ilmestyi mullasta.
Silloin kiljuin!  Tapoinko minä ?
Nyt olen rauhaisin mielin, ja kääntelin jutusteluni lomassa
lisää vehreitä Meiraminoksia suojaksi.

Katson huomenna ......

Tuplat pois

Kevät oli pitkä ja kylmä.

Mäellä oleva mökkiseni on ollut tuulten armoilla

ja tuplat ovat olleetkin tarpeen tänä vuonna.

Vapusta asti olen oikeasti asunut punaisessa mökissäni

ja kamiinan lämpöä on tarvittu melkein jokaisena päivänä.

Nyt saa Jotuli huilia, toivottavasti.

Tämä helle sopii minulle.

Ei ota päästä, ei sydämestä -

kun vain jatkuisi kunnon kesän verran!

Tuplaikkunat varastoon ja salusiinit hulmuamaan tuulessa!

Pionit nuputtavat

Palava rakkaus näyttää värinsä

Keltakanelin Kärhö räväyttää nuppunsa auki

K E S Ä  !

Heinäkuu tupsahti

Helle myös tupsahti!  
Melkein oli unohtunut, millaista on hellepäivänä.
Se, miltä tuntuu lämpö, kun istuu rappusilla aamukahvia juoden,
ja kun pesasee pikkupyykin, se on hetkessä kuiva.
Ai, ai, kun helle tekee hyvää sille uudelle kompostillenikin,
josta pinkaisin kesken  kaiken blobin tekoon.
 nyt siellä on jo ainesta hautua, vaikka olikin leväällään
kuin entisen miehen eväät, hyvää fraasia lainatakseni.

Nyt on taas mentävä "ulkoministeriksi"
(opettajani opetti meille ministereitä siten,
 että kuka oli välkän sisällä, oli sisäministeri
 ja kuka oli tapellut, oli oikeusministeri ja jne)