Muistot ja haaveet

 Matkakuume

Matkakuumeen poteminen voi olla monenlaista.

Jos tiedän, mihin olen lähdössä, olo on toisenlainen, kuin vasta haaveilisin matkasta.

Nyt, kun ei ole tietoakaan reissuun pääsystä, täytyy turvautua menneiden muisteluun ja katsella matkustamiseen liittyviä ohjelmia ja matkaesitteitä.

"Töllö"  on ollut hyvänä apuna matkaohjelmineen, varsinkin, jos olen sattunut itse olemaan samoilla seuduilla joskus.

"Ruokamatka ranskaan"  ja  "Unelma-asunto auringon alla" ovat erinomaisia haaveilumatkoja kaukokaipuun ja matkakuumeen helpottamiseksi.  Lisäkksi, kun  "Maria Wern" puuhailee rikosten parissa ruusujen saarella  Visbyn maisemissa, tulee mukava reissu mieleen ja sinne menisinkin kyllä uudelleen.

Maailmassa on paljon paikkoja, mihin haluaisin mennä, mutta elämä on rajallinen, eikä kaikkea voi saada. Rajat ovat mielikuvituksella laajemmat ja onneksi nykytekniikkakin tulee avuksi.  Katselin hiljakkoin kuvia eräältä pääsiäismatkani kohteelta, Portugalille kuuluvan  Azorien saariryhmän pikkiriikkisestä saaresta. Yhdeksän saarta , kuin kärpäsen kakat kartalla. Lentomatkalla koko ajan vain vettä alapuolella !  

 Santa Miguelin saari ja Ponta Delgadan pikkukaupunki tulevat mieleen. Pääsiäinen ei näkynyt, eivätkä kuuluisat Hortensiat olleet vielä kukassa.  Matka oli älyttömän halpa ja lähdin kahden päivän varoitusajalla. Ei kaduta, menisin uudelleen.

Viikon matkalla pääsee näkemään kovin vähän, oli sitten missä tahansa reissaamassa, mutta ripauskin on parempi, kuin ei mitään. Myöhemmin nettiä selaamalla saa lisää aineistoa muistojensa lisäksi.

Tulee sanottua

 "Ei suuret sanat suuta halkaise"

Suun pieksäntä on vaarallisista asioista melkein vaarallisin.

Puhe ja sanat, joita on opetellut lapsesta asti, on taitolaji jota tulisi jo pienestä asti opettaa käyttämään oikein.

Miten puhua toiselle ihmiselle, joka on saanut puheoppia täysin erilaisessa ympäristössä. Vaikka olisi sama kieli, ei silti tule aina oikeinymmärretyksi, varsinkaan, jos puhuu aina mitä sylki suuhun tuo. Voi jopa tapahtua niinkin, että sanoo kaiken ennen ajattelemista. Onneksi puheitaan voi kuitenkin perua tai ainakin  selitellä.   Siitäkään ei aina hyvä seuraa, mutta jos ei yritä, tulos on vielä huonompi.

Varmaan  kaikki vanhemmat tarkoittavat hyvää ja toimivat omien taitojensa mukaan. Mutta mikä ihme siinä viehättää, kun pieni ihmisenpoikanen on napannut sanavarastoonsa sopimattomia sanoja ja se jopa huvittaa aikuista. Tarkoitushan ei ollut  "jakaa" , mutta pienissä päissä on vain pienet korvat, mutta  niin täydelliset.

Puhumaan oppiessa lapsi imee kaiken kuulemansa ilman mitään suodatinta ja aikuisten maailma on sanoja ja tekstiä täynnä.

Lisäksi pienen lapsen vanhemmat usein oikein kunnostautuvat ihmettelemään, mitä kaikkea erinomaista lapsen olemisessa ja kasvatuksessa voi hyödyntää. Onneksi lapselle lässyttäminen on jo aikaa sitten huomattu haitalliseksi, ette tule tarvetta oppia uutta kieltä sitten kun tulee aika puhua aikuisten kieltä.  

Humma ja ammu ei pelitä  yläasteella.

Äänensävyt  ja tunteiden skaalat sisältyvät kaikkeen puheeseen ja lisää väriä tulee mimiikasta. Kehon kieli on aika värikästä vaikkei olisi näyttelijästä edes kysymys.

Tunteet opitaan  sekä ilmaisemaan että peittämään monin eri keinoin henkilöstä ja perinteestä riippuen.

Taitoa kertyy, tai sitten ei, mutta ihminen joutuu ilmaiselle ilmaisutaidon kurssille koko elämänsä ajaksi ja tahtoen, tai tahtomattaan kouluttaa siinä sivussa omat jälkeläisensä ja vieläpä muidenkin.

"Sanan säilä" tekee lähes yhtä  kipeää, kun oikeakin. Veri ei roisku näkyviin, mutta tekee pahoja, jopa parantumattomia arpia.

Verbaali lahjakkuus pitää sisällään myöskin sen vaaran, että "lahjaton"  jää jopa sanattomaksi ja sanajyrän alle.

Kuinka puhe ja puhuminen voikin olla niin vaarallista?  Varsinkin, kun on vielä sananvapaus joka antaa luvan sanomiseen, jota voi kutsua pilkkaamiseksi. Sanan säilän lisäksi asevarusteluun liitetään pilkkakirves.  Häpeää  ja noloutta tunteva toivookin  maan nielaisevan turvaan.

 Puhutaanko joku pyörryksiin vai kuinka käykään hurmaavan huijarin kanssa jos uskoo kaiken ?

Entäpä kirjailija, jonka elämä on kirjoittaa elämää?  Meneekö F & F sekaisin omassa elämässä ?

Ei kannata pelotella.

Kyllä sanat ja puhe on sittenkin parasta !

 Joskus tulee väärinkäsityksiä ja on tahallista ymmärtämättömyyttä koska on ihmisestä kysymys. Kuitenkin niitä hyviä, lämpimiä ja värillisiä sanoja kannattaisi kasvattaa lempeänsävyisissä ansareissa jokaisen, joka on kuulemisesta kiinnostunut.

Sataa

 "Ropisten sade nyt ruutuhun lyö

ja pilvet ne taivaalla kulkee  .  .  "

Huhtikuun sadepäivä voi muistuttaa syksynkin sadetta ja tunnelmaa.

Aamukin on  pilvinen ja harmaa sateen rummutellessa ikkunapeltejä

eikä ulos tee mieli pistää nenäänsä. 

Sauna vain lämpimäksi ja lauteille lämmittelemään, se on parasta

mitä voi ankeana aamuna tehdä.

Satakoon ja tuulkoon !

Saunan rauhaisessa hämyssä on mukava suunnitella päivää tai

olla ajattelematta mitään, jos pystyy. Parasta on, ettei suunnitelmissa

 ole ollut mitään kiireellistä samalle päivälle.

Nyt, kun on vanha ja yksin, sauna on tullut aina vaan tärkeämmäksi paikaksi ja onneksi se on nykyisin osa asuntoani.

Joskus ajattelen, miten olenkaan pärjännyt ilman saunaa, tai käymällä vain uimahallin saunassa ? 

No, se on ollutkin ennen. Ennen oli muutenkin erilaista ja minäkin olin

erilainen, nuorempi.

Nyt jopa mietin joskus, kuinka kauan on näin ja mitäs sitten, kun asiat muuttuvat. 

No, se on sitten, erilaista.

Keltaista

 Keltaista, sopii kiitos !

Voimavärini on ollut useinkin juuri keltainen.

 Se tuo auringon lämmön ja kirkkauden aina juuri siihen kohtaan elämässäni, jolloin jotakin puuttuu sisältäni, nimittäin voimaa.

Kun joku asia kuihduttaa päiviä ja jopa öitäkin, tarvitsen väriä ympärilleni jaksamiseen. 

Keltainen on väreistä paras !

Nyt sitä on kodissani runsaasti, aloitin ensin verhoista, vaikka niiden ripustaminen onkin omasta mielestänikin kiellettyä.

Siis lähinnä se kiipeily, joka on tullut vuosi vuodelta kehnommaksi  hommaksi kodin sisustamisessa.

Selvisin hyvin, kun maltoin odottaa päivää, jolloin vähemmän suhisi päässä.

Sain tyttäreni kutoman pääsiäismaton, jonka oli tarkoitus tulla eteiseen, mutta se saikin paikan keittiössä.

Keltaista ja oranssia !

Sopii minun mielialaani vielä pääsiäisen jälkeenkin.

Mitkä tahansa värit voivat olla voimavärejä, riippuu tietysti ihmisestä.

Joku ei taatusti laittaisi päälleen punaista takkia, tai joku pukeutuu aina sinisiin, tai värjää hiuksensa violetiksi.

Makuasioita,

 niistä ei sovi kiistellä.

Olen aina tykännyt kirkkaista väreistä, 

vaikkakin joskus oli tyylikästä pukeutua musta-valkoiseen.

Kohta voin kaivaa kaapista puna-harmaan kevättakkini,josta tuttavani tokaisi:

"Punainen Takki !"

Ymmärsin, mutta olin tyytyväinen.

Ja sadetakkinikin on tulipunainen !