Tyttäreni on verranut minua kaivuriin.
En ole siitä "moksiskaan" -
hyvilläni miltei.
Pidän maan kaivamisesta,
multa tuoksuu ja tulosta tulee varmasti
suuntaan jos toiseenkin.
Lapio on hyvä työkalu ja sitä olenkin käyttänyt
muutaman päivän aikana ahkerasti.
Selkäni ei enää pidä lapiohommista
mutta sen on vielä vähän siedettävä,
Liike on lääke, sanotaan,
mutta vanhan pitäisi osata mitottaa voimansa
ja huomata raja mistä voi palautua.
Niinpä.
Vieläkö ehtii opetella ?
Haaveissani on uudenlainen mökkikäytävä.
Ei mikään raparperipolku,
mutta käytävä
josta pääsee sateen jälkeen kuivana mökkiin ja pois.
Pariin kesään se ei ole onnistunut,
sillä valkoisten leimukukkien kuja kasteli mennen tullen.
Samalla harvennan esikkoriviä, joka on tiivistynyt lähes kukkimattomaksi juurakoksi kahdeksan kesän aikana.
Olen siis innoissani,
taas.
Ostan ehkä uuden lapion.
Viime syksynä katkesi varsi lempilapiostani,
maa-artisokan nostossa.
Vuosia sitten sain vävyltäni sen lapion,
terävän, kevyen ja puuvartisen.
Uusi varsi maksaa uuden lapion verran.
(Tuumin asiaa salusiininurkkauksessani)
Ehkä sillä aikaa siirrän muutaman karanneen vadelman.
,
Siirtolapuutarhassa siirrellään
aina.
maa-artisokan nostossa.
Vuosia sitten sain vävyltäni sen lapion,
terävän, kevyen ja puuvartisen.
Uusi varsi maksaa uuden lapion verran.
(Tuumin asiaa salusiininurkkauksessani)
Ehkä sillä aikaa siirrän muutaman karanneen vadelman.
,
Siirtolapuutarhassa siirrellään
aina.
"Palavalla sydämellä"
1 kommentti:
Sää oot hassu <3
Lähetä kommentti