Kaivuri

Tyttäreni on verranut minua kaivuriin. 

En ole siitä "moksiskaan" -

hyvilläni miltei.

Pidän maan kaivamisesta,

multa tuoksuu ja tulosta tulee varmasti

 suuntaan jos toiseenkin.

Lapio on hyvä työkalu ja sitä olenkin käyttänyt 

muutaman päivän aikana ahkerasti.

Selkäni ei enää pidä lapiohommista

mutta sen on vielä vähän siedettävä,

sinniteltävä siis.

Liike on lääke, sanotaan,

mutta vanhan pitäisi osata mitottaa voimansa

ja huomata raja mistä voi palautua.

Niinpä.

Vieläkö ehtii opetella ?

Haaveissani on uudenlainen mökkikäytävä.

Ei mikään raparperipolku,

mutta käytävä

josta pääsee sateen jälkeen kuivana mökkiin ja pois.

Pariin kesään se ei ole onnistunut,

sillä valkoisten leimukukkien kuja kasteli mennen tullen.

Nyt kavennan kukkaloistoa ja jaan juuripaakkuja haluaville.

Samalla harvennan esikkoriviä, joka on tiivistynyt lähes kukkimattomaksi juurakoksi kahdeksan kesän aikana.

Olen siis innoissani,

 taas.

Ostan ehkä uuden lapion.

Viime syksynä katkesi varsi lempilapiostani,
maa-artisokan nostossa.
Vuosia sitten sain vävyltäni sen  lapion,
terävän, kevyen ja puuvartisen.
Uusi varsi maksaa uuden lapion verran.
(Tuumin asiaa salusiininurkkauksessani)

Ehkä sillä aikaa siirrän muutaman karanneen vadelman.
,
Siirtolapuutarhassa siirrellään
aina.

"Palavalla sydämellä"