Ensikokemus ulkomaihin oli tietenkin ruotsin reissu vanhempieni luokse, mutta sitä en nyt muistele.
Tulee mieleeni ystäväni Kaijan kanssa tehty Bulgarian matka. Miksi juuri Bulgaria, sitä en muista, enkä lentomatkaakaan edes kunnolla. Lensimme Varnaan ja sieltä Nessebariin, joka oli rantakohde.
Vietimmekö me rantaelämää - oliko uimapuvut ?
Jotkut korkeat, valkoiset kukat muistan nähneeni ensimmäistä kertaa silloin ja niiden tuoksu oli huumaava ja ihmeellinen.
Pitänee ottaa yhteinen muistelohetki joskus ja selvittää, kuinka kaikki lopulta tapahtui.
Mieleeni palautuu aamiaispaikka, jossa oli hirveä huiske ja väenpaljous. Oudonnäköiset suuret leivänpaahtimet ja marmelaadi kulhot, sekä kamalanmakuinen kahvi paksuista, valkoisista kupeista.
Kaikkialle sai jonottaa ja kun pääsit kohdalle, saatoit kaapia viimeisiä juustosiivuja tai rasvaisia makkarapaloja.
Ei mitään tutuntuntuista missään ja outo haju nenässä koko ajan.
Selvisimme hengissä kuitenkin kaikista syömisistä ja muista huolimatta, kuten varmaan monet muutkin turistit.
Jonkinlaisen opastetun retken teimme lähiluostariin ja johonkin ruusutarhalle, joista muistan ottaneeni jokusen valokuvankin. Bussimatka Sofiaan ei meinannut ensin oikein onnistua, kun tiketin ostamisessa oli jotankin häikkää, rahamme ei kelvannut. Kioskinmyyjä kimitti kovalla äänellä " stotinka, stotinka" eikä seteli kelvannut. Mikä ihmeen stotinka ?
Jono alkoi ärsyyntyä takanamme, kunnes eräs hopeahampailla hymyilevä riuska täti työnsi sormensa kukkarooni ja napautti sieltä tiskiin kolikot ja tiketit tuli. Selvisi sitten, että meillä oli liian suuri seteli moiseen hankintaan. Sitä haluaa ensin vähän "rikkoa" rahaa ja tutustua mitä sillä saa , mutta tuossa se ei käynyt.
Päästiin bussin kyytiin ja vietimme päivää Sofiassa, muistaakseni ilman sen kummempia kommelluksia. Illaksi kotiin !
"Kotona" selvisi, että se vuoro olikin viimeinen, jolla sinä päivänä pääsi.
Mitähän jos . . .
Sen verran vielä muistelen, että mitään matkalaukkua minulla ei ollut silloin olemassa, luultavasti matkatavarani olivat mahtuneet johonkin kassiin. No, sehän oli vain viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti