perjantai 7. heinäkuuta 2017

ja kaappikin on sekaisin .

KASAT


Kasaantuuko kenelläkään muulla  kankaita pinoksi asti ?
 Pienissä pinoissa voi olla jotakin ihanaa kangasta
jolle ei ole löytynyt vielä käyttöä
tai itse värjättyjä tilkkusia.
Vanhan lakanan nimikointi ja reunapitsi  
saattaa joskus olla tosi tarpeen,
kunhan aika on kypsä.

Kun olen ommellut jonkun vaatteen,
siitä jääneet tilkut on ehdottomasti otettava talteen.
Myöhemmin kaduttaa kuitenkin.

Anoppini  sanoi aikoinaan ; " Aika tavaran kaupittaa".
Mielestäni se pitääkin  paikkansa, mutta minulla on varmaankin ryöstäytynyt tuo sanonta hyppysistä.

Aika on muuttunut ja kaikilla on kaikkea.
Kukaan ei käännä vanhaa ulsteria miniän kävelypuvuksi,
kuten anoppini teki.
Eihän kukaan tee enää vanhasta uutta.
(Paitsi minä, käänsin yhden kesälempipuseroni)

Olen kyllä säästänyt joitakin vaatteita  -  jos "satun" laihtumaan
 niin voin ottaa ne taas käyttöön
ja ehkä tuunatakin niitä.

Mutta ne kangaskasat,
niistä on todella vaikeaa erota.
Olen käännellyt ja viikkailut kaikkia aarteitani
ja ihmetellyt; "ai, tämäkin on täällä . . . .



Onni on se,
että voin tehdä kaiken vain yksin,
eikä koko kauheus paljastu.
Yllätyn jopa itse löydöistäni ja siitä taas seuraa
tarve säilyttää ainakin jotakin tärkeää.
Eihän niitä kaikkia voi kaseerata pois.

Sitten käykin niin,
että pois käärityistä siirtyykin takaisin jotakin -
jospa satun kohta kuitenkin tarvitsemaan -
Tai, ei kun pois !

Ei ihme, että tähän suttaantuu aikaa.
Olisko sittenkin vaan suoraan heittänyt poistoihin?
Katsomattako?
Ei nyt sentään,  tämähän on eroprosessi.

Tämän kesän parveke sai uusvanhan ilmeen,
 olin säästänyt ruskea-valkoraitaiset vanhat sohvanpäälliset.
Löytyivät kasasta!


Tosi hyvä sijoitus.

Tämän projektin aika oli nyt,
saattaa olla, että jotakin nyyttiä kaipailen,
ehkä anorakin tekelettä, samettihameen alkua,
ratkottua pellavamekkoa .. .. ..
ei niistä tullut .

Aloitetut tilkkutyöt saavat mennä.
Eilen olisin tarvinnut jonkun laittamaan langan neulansilmään.

Elämä on vähän vaikeutunut
mutta luulot on vielä kohillaan.
Minun sisäinen olemukseni ei ole sopeutunut ikääni.

Totuttelen






1 kommentti:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Voin rehellisesti sanoa, että minulta ei kangaskasoja löydy. Varnasti löytyisi, jos osaisin ommella, mutta kun en osaa....pitääkin alkaa ajatella näin päin, että hienoa, kun en osaa, eikä kangaskasoja jää..:D
Niitä kutistuneita, laihtumista odottavia vaatteita taas sitten löytyy!

Ihana päiväuni paikka♥