keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Paratiisit

Paratiisit?

Kesän tullessa ne kaikki avautuvat meille kutsuvasti.
Kuka tarttuu mihinkin täkyyn ja kokee sen omakseen.
Yksinäiset, 
nuoret ja vanhat -
lapsiperheet, kaikenkarvaiset 
(uus - ja uusio)
elämänsä seikkailijat,
Liittoutuneet iäksi,
tai juuri avioituneet,
                                               en nyt enää keksi.
No, mökkinsä juuri myyneet.

Kaikilla meillä on tarve kokea taas jotakin erinomaista
"Kesäparatiisissa".
Jonkun paratiisi on huvipuistossa tai laivamatka johonkin,
se voi olla metsässä tai uimarannalla.
Joku tuntee autuutta terassien avautuessa,
joku taas viihtyy ostosparatiisissa.

Minä luovuin kesäparatiisistani.
Se oli kyllä enemmän, kuin kesää varten nämä vuodet,
mutta tuli aika.

Olen aikaisemminkin elänyt ilman omaa kesäparatiisia.
Siinä ei ollut mielestäni puutetta mistään.
Elämäni oli ihan kelvollista uimarantaelämällä ja kaikenlaisilla muilla kesäaikaan kuuluvilla tapahtumilla.

Syksykin tuli sieni - ja marjametsineen
tekemään luonnonparatiisista todellisen.
Eihän näitä nimetty - elettiin vain,
eivätkä ne makasneet juuri mitään.

Koirakin osasi tuoda minut autoni luo, kun olin "vähän" pois kartalta.
Kiitos Yma ja Hessu ja Maija.

Nyt katselen paratiisipaikkoja netin kautta ja
niitähän on rajattomasti kaikkine houkutuksineen.
Pari reissua on jo varattu.




Kesämme ovat, mitä ovat,
mutta meidän kesiämme kuitenkin.
Syksy ja talvi houkuttavat lähtemään pois lämmittelemään
varsinkin kalsean kesän jälkeen.
Minä en pidä talvesta, mutta ehkäpä sen kestää paremmin
"kahden kesän " jälkeen, kun ottaa syksyn avuksi.
katsotaan.

Kuitenkin tämä kesä, ilman paratiisiani on rauhoittanut mieleni tähän hetkeen, johon mahtuu jotakin muuta jos suostun antamaan tilaa uudelle.
Mitä se sitten onkin, uutta vai vanhaa.



Kurkistus !


Ei kommentteja: