perjantai 26. elokuuta 2016

Huvila vai huussi ?

Huussi "huvilassa"
(siis molemmat)



 Kun muutin pikku mökkiseeni
 minullakin oli huussi.
Yhden pienen jakson käytin huussiani,
ja nautinkin siitä.
Sitten kyllästyin siihen tyhjentämiseen ja hoitoon.
Ei se nyt niin kummajaista ollut,
mutta miksi minä tyhjentelen vaivalloisesti omia jätöksiäni,
kun voin asian hoitaa yleisissä vessoissa, koska maksankin siitä.
Väärinkö ?
H Ö H  ?

Nyt huussiin mahtuu ruohonleikkuri, trimmeri ja tuplat
ym. muuta tarpeellista.
Järkevää, siis.

Puutarhalla saatiin kultainen talikko kuivakämälöiden hoidosta!
Eikö sekin jo kerro jotakin?

Elelen omalla tavallani nauttien ikääntymisestäni,
 pienin siemauksin
Aina se vaan ei ole helppoa, kun krempat lisääntyy.
Joku päivä vaan katsellaan kasvua
ja metsästetään etanoita. Katselen kukkapenkkini kasvatit ja rikkaruohot 
ja niitä on
 sekä muutamia ei toivottuja kotiloita.
Lisäksi
suunnittelen uutta kesää uuteen kukkapenkkiini,
kaadetun kirsikan tilalle.
Nyt näyttää sekalaiselta,
mutta siirrellään tarpeen tullessa,
siirtolapuutarhassa kun ollaan.




Odotan syksyn tuomaa hiljentymistä ja lepoa
"Talvi armahtaa" 
ja sehän pitää paikkansa  aina, sanon.

Tämä kesä on ollut jotenkin raskas,
aika paljon sadetta,
eikä sellaisia helteisiä iltoja yhtään,
kuten viime kesänä oli.

Elokuussa jo muuttelin iltaisin kotiin
ja "työpäivä" jäi aina lyhyeksi,
koska väsähdin.
En jaksanut nauttia olostani samoin, kun ennen.
Siis ikä tekee tehtäväänsä,
se on nyt myönnettävä.

Eikä ole ihme, 
koska mökistä luopuminen lähestyy.

Huussista luopuminen oli helppoa.
"Huvilasta" luovun kivulla,
kun se aika tulee.

Olen aika hyvä luopumaan, sanon joskus.
Niinköhän se on sitten  .  .  .




2 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Heippa...tässä uusi lukijasi jättää merkkinsä.
Käsitinkö oikein...huvilasi sijaitsee siirtolapuutarhassa. Odotan uusia mietteitäsi..:)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Tulin vielä kertomaan, että tuo edellinen postus on, kuin minun kirjoittama...ulkomaillakin iskee aina koti-ikävä, vaikka olen innolla matkaan lähtenyt.
Ja lapsena....miten mielellään lähdin mamman ja papan luokse, mutta kun ilta koittti, oli kova ikävä kotiin.

Löysin muten sivuillesi, kun etsin RouvaPionia...löytyi vanhoja tarinoita,joissa yhdessä mainisti sinun blogisi..:)