Koti - ikävä

Ikävä

Olen tuuminut ikävää.

Ikävä on tunne, joka voi kohdistua moneenkin osoitteeseen.

Toinen ihminen ei aisti minun ikävääni vaikka kertoisin siitä.

Se on vain minulla.

Onko se vain ikävää oloa -

vai kohdistuuko se ikävänä johonkin,

 se on asian ydin.
"Ihmisen ikävä toisen luo -"

Olen monta kertaa tuntenut koti-ikävää 
ja 
nopeasti napannut ovet lukkoon mökilläni.
Reppu mukaan ja avaimet ja sitten bussipysäkille!
Kaikki jäi, niinkuin jäi, koti-ikävä voitti.;
Ja pääsenhän minä taas takaisin, kesäkotiin,
joka on tärkeä latauspaikka

Olen aina ikävöinyt kotiin;
 lapsena kesäsiirtolassa ja tuttavien luona kesävieraana,
aikuisena kesäleirityössä ja koulutustapahtumissa.
Aina on ikävä iskenyt jossakin kohdassa.

Sama tunne on ollut usein ulkomailla.
Sieltä ei vai lähdetä yht´äkkiä kotiin.
Tulee siedätystä moneksi päiväksi ja ikävä meneekin usein ohi.


Mitä minä ikävöin kodista?
Olen aiemminkin kertonut, että kotini on siellä missä kamani ovat.

 Kaipaan omaa paikkaa ja kamppeitani.
Kotia.

Uusin kotini on vielä järjestelyvaiheessa, koska olen ollut siellä niin vähän, muutaman yön tänä kesänä.
Ehkä koti-ikävä johtuukin nyt siitä.