Mennyt
Onko mennyt mennyttä ?
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", sanotaan.
Uskon, että menneellä on aika paljon tekemistä arjessa.
Menneitä ei tietenkään parane kokonaan mukanaan raahata,
eikä pitää mielessä,
vaikka ne silloin ja tällöin tupsahtelevatkin esiin mielen kätköistä.
Joskus on vain hyvä muistella,
palata johonkin aikaan ja tapahtumaan.
Silloin saattaa käydä niin, että muisti pätkii,
on tyhjiä aukkoja ajassa eikä muista, vaikka kuinka pinnistelisi.
Joskus taas tahtomattaan "näkee" jonkun muiston,
melkeimpä haistaakin sen
ikäänkuin se olisi juuri tässä ja tänään.
Minun muistoissani on usein hajut ja tuoksut mukana.
Pyykinsilitystuoksu lapsuudesta, kun äiti silitti pyykkiä
ja kuunneltiin "lauantain toivottuja".
Appelsiinlimonaadi ja Pyynikin Helmi ovat saunailtatuoksut.
Joskus nykyisin teen saman, minkä isältäni muistan -
sekoitan appelsiinilimpsaa ja pilsneriä -
sellaista saimme, kun isä oli yleisessä saunassa miesten puolella
samaan aikaan.
Sammaleen ja mullan tuoksu tuo mieleen lapsuudesta kevään
ja Sinivuokot
sekä
uudet, mustat ja kiiltävät päällyskengät.
Junat tuoksuivat öljylle ja vaseliinille,
kun menimme serkkulaan Toijalaan.
(Mattila, Lettilä, Kulaus, Lempäälä: olivat minun junaloruni.)
Retkieväät, ne vasta "tuoksuivatkin" !
Usein oli keitettyä kananmunaa ruisleivällä
ja evääthän otettiin esiin heti junan lähdettyä.
Mennyt voi olla hyvä ja turvallinen,
sellaista muistelee mielellään.
Aikuisen mennyt on vastuuta ja elämisen arkea,
joskus juhlaakin.
Siihen sisältyy paljon uskoa ja toivoa,
välillä rakkauttakin.
Ikävät muistot ja käsittelemättömät asiat
haluaa painaa pois.
Ja sieltähän niitä sitten joskus nousee käsiteltäväksi,
haluaa - tai ei halua.
Se on sitä mennyttä, mitä ei kannata ruokkia.
Ovat olleet olemassa, menneitä nyt.
Otetaan opiksi ja käännetään voimaksi.
Ei lapsuudenkaan muistoihin auta jäädä asumaan.
vaikka tärkeitä ovatkin.
Omat lapsetkin usein sanoivat;
"Kerro millanen minä olin pienenä" !
Heillä kun ei ollut vielä niitä muistoja itsellään.
Elämähän on kuin riepumatto,
tehty käytettäväksi.
kumpikin.
Menneitä ei tietenkään parane kokonaan mukanaan raahata,
eikä pitää mielessä,
vaikka ne silloin ja tällöin tupsahtelevatkin esiin mielen kätköistä.
Joskus on vain hyvä muistella,
palata johonkin aikaan ja tapahtumaan.
Silloin saattaa käydä niin, että muisti pätkii,
on tyhjiä aukkoja ajassa eikä muista, vaikka kuinka pinnistelisi.
Joskus taas tahtomattaan "näkee" jonkun muiston,
melkeimpä haistaakin sen
ikäänkuin se olisi juuri tässä ja tänään.
Minun muistoissani on usein hajut ja tuoksut mukana.
Pyykinsilitystuoksu lapsuudesta, kun äiti silitti pyykkiä
ja kuunneltiin "lauantain toivottuja".
Appelsiinlimonaadi ja Pyynikin Helmi ovat saunailtatuoksut.
Joskus nykyisin teen saman, minkä isältäni muistan -
sekoitan appelsiinilimpsaa ja pilsneriä -
sellaista saimme, kun isä oli yleisessä saunassa miesten puolella
samaan aikaan.
Sammaleen ja mullan tuoksu tuo mieleen lapsuudesta kevään
ja Sinivuokot
sekä
uudet, mustat ja kiiltävät päällyskengät.
Junat tuoksuivat öljylle ja vaseliinille,
kun menimme serkkulaan Toijalaan.
(Mattila, Lettilä, Kulaus, Lempäälä: olivat minun junaloruni.)
Retkieväät, ne vasta "tuoksuivatkin" !
Usein oli keitettyä kananmunaa ruisleivällä
ja evääthän otettiin esiin heti junan lähdettyä.
Mennyt voi olla hyvä ja turvallinen,
sellaista muistelee mielellään.
Aikuisen mennyt on vastuuta ja elämisen arkea,
joskus juhlaakin.
Siihen sisältyy paljon uskoa ja toivoa,
välillä rakkauttakin.
Ikävät muistot ja käsittelemättömät asiat
haluaa painaa pois.
Ja sieltähän niitä sitten joskus nousee käsiteltäväksi,
haluaa - tai ei halua.
Se on sitä mennyttä, mitä ei kannata ruokkia.
Ovat olleet olemassa, menneitä nyt.
Otetaan opiksi ja käännetään voimaksi.
Ei lapsuudenkaan muistoihin auta jäädä asumaan.
vaikka tärkeitä ovatkin.
Omat lapsetkin usein sanoivat;
"Kerro millanen minä olin pienenä" !
Heillä kun ei ollut vielä niitä muistoja itsellään.
Elämähän on kuin riepumatto,
tehty käytettäväksi.
kumpikin.
Tulevaisuus rakentuu aina menneisyyteen.
siihen, mitä voimaa sieltä sai kaiken kokemansa jälkeen
Menneisyyden edessä on aina tuleva
jos siihen ei uskalla tarttua
ei ole uutta menneisyyttä tulevana
Uusi voi aina pelottaa
uusi voi ahdistaa
uusi voi olla mahdotonta.
aina uusi alku on puhdas sivu
siihen saa piirtää oman viivansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti