Rappulättyjä

´Just´ kerkkisi!

"Kukkaa ei kai paist´  lättysii rapuil ?" - sanoks´ joku Heli Laaksone nii ?

Mää paistan, mun rappusilla, useinki.

Kuinka helposti murre tarttuukaan

eikä eres oikeal´ taval´´

se o vaa nii mukava matkii

vaik ei eres ossa.

No.

Tänään oli taas rappulättypäivä.

Se voi olla maaliskuun auringossa -

syyskuun viimassa -

tai koska vain, kun lätyttää.

Juuri ja juuri kerkisin, ennenkuin sade taas ropsautti pisaransa.

Sitähän on tapahtunut koko kesänajan, ropsahduksia.

Ei häiritse

ei mene permanentti pilalle.

Istun siis rappusilla

ja erittäin epämukavassa asennossa kipeälle selälleni

se vain on niin

ja näin 

rappulätyt pitää paistaa juuri tässä,

istuen pienen, ystävältäni saadun keittolevyn vieressä

ja se tuoksu ja käry , joka siitä seuraa,

sitä ei voi sanoilla kertoa

 se täytyy aistia ja haistella.

Lätyt,

olivat ne sitten millaisia tahansa,

syödyksi tulevat.

Joskus joku tulee tuoksun houkuttamana " sattumalta" pihoille.

Silloin saa rippeet, jos on.