Pienen ruskean otuksen oli mentävä Meiramin suojaan paahtavalta auringolta.
Minä etsin aina aurinkoisen paikan pihalta.
En myöskään kulje kadun varjoisaa puolta,
olen aurinkoihminen, olen aina ollut.
Pihallani on suuri aurinkovarjo näön vuoksi -
se voisi olla vaikka läpinäkyvä, en tarvitse varjoisaa paikkaa.
No, ehkä sitten "vanhana" , jo tulee ongelmia.
Kuitenkin aurinkovarjo pihalla avoimena on ylvään näköinen
ja sitäpaitsi, sen alla voi tehdä pikku puuhasteluja sadesäällä.

Mutta sammakko - se oli söpö - enkä edes kiljunut,
vaikka laulun äiti ihan "ai,ai, hyi - säikähtyi"
minulla oli vähan asiaakin ruskealle pikku otukselle.
Pari syksyä sitten löin lapioni mansikkapenkkiin,
sillä seurauksella, että kuului kamala rääkäisy
ja pullea otus ilmestyi mullasta.
Silloin kiljuin!  Tapoinko minä ?
Nyt olen rauhaisin mielin, ja kääntelin jutusteluni lomassa
lisää vehreitä Meiraminoksia suojaksi.

Katson huomenna ......