Kesäyö

Olen yökyöpeli

Kyöpeli viittaa sinne Kyöpelinvuorelle, mutta en ole siellä käynytkään.

Saan inspiraatioitani usein öiseen aikaan,

on hiljaista ja kaikki häiritsevä on poissa.

Vain minä

ja kaappini sisältöineen.

Voin levitellä esille kaikki kätköt

Voisihan ne kaivaa esille päivänkin valossa,

mutta joku asiaa ymmärtämätön voisi tulla

ja kysyä ;

"Mitä noi o -

mitä noista tulee ?"

Tai pahinta :

"Mihinsänoitatarvit?"

Tunnen "asiaaymmärtämättömiä"

Heissä ei sinänsä ole mitään vikaa

molemminpuolinen ymmärrys vain puuttu

minun näkkökulmastani katsottuna

ja sehän ei ole heidän vastuullaan.

Siksi vapautan kyseisen alueen

ja valtaan sen vain itselleni.

Tätä elämänvaihetta helpottaa eläkeaika.

Aamulla saan rauhassa oleentua 

ja alkaa päiväni omana itsenäni,

olla vaikka hupsu ja pukeutua hiirihaalariin,

se on lämmin, harmaa ja flanellinen.

Esittelin sen "Himovirkkaajalle"

hän näytti ymmärtävän.

"Himovirkkaajasta" on kuoriutunut yöeläämää ymmärtäväinen

ja olen siitä otettu.

Tämä kesä on hyvä sateinen kesä.

Betoniset raparperisydämet syntyivät virkkausten lomassa

ja Pinsiön taimistossa oli mielenkiintoisia kiviräpläyksiä,

joskaan ei öiseen aikaan -

mutta yökyöpelit niillä virittäytyvät vaikka uuteen päivään

Kiitos kesäyöstä -

satoi tai paistoi !

Hyvää ötyä kaikille !