Tulee sanottua

 "Ei suuret sanat suuta halkaise"

Suun pieksäntä on vaarallisista asioista melkein vaarallisin.

Puhe ja sanat, joita on opetellut lapsesta asti, on taitolaji jota tulisi jo pienestä asti opettaa käyttämään oikein.

Miten puhua toiselle ihmiselle, joka on saanut puheoppia täysin erilaisessa ympäristössä. Vaikka olisi sama kieli, ei silti tule aina oikeinymmärretyksi, varsinkaan, jos puhuu aina mitä sylki suuhun tuo. Voi jopa tapahtua niinkin, että sanoo kaiken ennen ajattelemista. Onneksi puheitaan voi kuitenkin perua tai ainakin  selitellä.   Siitäkään ei aina hyvä seuraa, mutta jos ei yritä, tulos on vielä huonompi.

Varmaan  kaikki vanhemmat tarkoittavat hyvää ja toimivat omien taitojensa mukaan. Mutta mikä ihme siinä viehättää, kun pieni ihmisenpoikanen on napannut sanavarastoonsa sopimattomia sanoja ja se jopa huvittaa aikuista. Tarkoitushan ei ollut  "jakaa" , mutta pienissä päissä on vain pienet korvat, mutta  niin täydelliset.

Puhumaan oppiessa lapsi imee kaiken kuulemansa ilman mitään suodatinta ja aikuisten maailma on sanoja ja tekstiä täynnä.

Lisäksi pienen lapsen vanhemmat usein oikein kunnostautuvat ihmettelemään, mitä kaikkea erinomaista lapsen olemisessa ja kasvatuksessa voi hyödyntää. Onneksi lapselle lässyttäminen on jo aikaa sitten huomattu haitalliseksi, ette tule tarvetta oppia uutta kieltä sitten kun tulee aika puhua aikuisten kieltä.  

Humma ja ammu ei pelitä  yläasteella.

Äänensävyt  ja tunteiden skaalat sisältyvät kaikkeen puheeseen ja lisää väriä tulee mimiikasta. Kehon kieli on aika värikästä vaikkei olisi näyttelijästä edes kysymys.

Tunteet opitaan  sekä ilmaisemaan että peittämään monin eri keinoin henkilöstä ja perinteestä riippuen.

Taitoa kertyy, tai sitten ei, mutta ihminen joutuu ilmaiselle ilmaisutaidon kurssille koko elämänsä ajaksi ja tahtoen, tai tahtomattaan kouluttaa siinä sivussa omat jälkeläisensä ja vieläpä muidenkin.

"Sanan säilä" tekee lähes yhtä  kipeää, kun oikeakin. Veri ei roisku näkyviin, mutta tekee pahoja, jopa parantumattomia arpia.

Verbaali lahjakkuus pitää sisällään myöskin sen vaaran, että "lahjaton"  jää jopa sanattomaksi ja sanajyrän alle.

Kuinka puhe ja puhuminen voikin olla niin vaarallista?  Varsinkin, kun on vielä sananvapaus joka antaa luvan sanomiseen, jota voi kutsua pilkkaamiseksi. Sanan säilän lisäksi asevarusteluun liitetään pilkkakirves.  Häpeää  ja noloutta tunteva toivookin  maan nielaisevan turvaan.

 Puhutaanko joku pyörryksiin vai kuinka käykään hurmaavan huijarin kanssa jos uskoo kaiken ?

Entäpä kirjailija, jonka elämä on kirjoittaa elämää?  Meneekö F & F sekaisin omassa elämässä ?

Ei kannata pelotella.

Kyllä sanat ja puhe on sittenkin parasta !

 Joskus tulee väärinkäsityksiä ja on tahallista ymmärtämättömyyttä koska on ihmisestä kysymys. Kuitenkin niitä hyviä, lämpimiä ja värillisiä sanoja kannattaisi kasvattaa lempeänsävyisissä ansareissa jokaisen, joka on kuulemisesta kiinnostunut.