Sitä saa, mitä tilaa.

Sitä saa, mitä tilaa,

vaikkei tiennyt tilanneensa.

Aamulla muistin tapahtuman noin 60. vuoden takaa.

Poikani oli linnottautunut autotalliin ja "naputellut pienen pultin" seinään,

sillä seurauksella, että käytävään asti tuli aikamoinen aukko.

 Reikä korjattiin taloyhtiön toimesta.

Tietenkin koko seinä piti maalata

ja lasku tuli minulle.

Vähän aiemmin sain samaiselta vuokrataloyhtiöltä karhukirjeen maksamattomista vuokrista.

Minä en ollut jättänyt niitä maksamatta.

Vastikään eronnut mieheni hoiti vuokran ja minä vastasin ruoka ja vaatemenoista, aikaisemmin.

Tilanne muuttui asumuseron aikana, mutta siitähän ei tietenkään puhuttu.

Yritin selittää isännöitsiälle käytäntöä, mutta sehän ei mennyt perille.

"Rouva hyvä, tehän olette asunut tässä asunnossa !"

Totta, minä ja alaikäiset lapseni.

Ei muuta, kun esimieheni puheille,

pyytämään lisää työtä !

Toiveikkuuteni romahti, kun vastaus oli:

Meillä ei jaeta töitä sosiaalisin perustein."

Seuraava vaihe oli

itkemistä sossussa.

Vuokrarahat maksettiin !

Koska olin työkykyinen ja minulla oli "vakituinen" työ,

palkastani pidätettiin kuukausittain

rahat takaisin sossulle.

Vakituinen työnantajani,

 evlut seurakunnat,

antoi työtä 24 tuntia viikossa,

ja

lomautti minut ja muutkin golleekani

aina kolmeksi kuukaudeksi kesäisin.

Jatkoin elämistä lasteni kanssa,

tuli mitä tuli,

vaikka tilaamatta,

tai tilaamalla.