Minimatkailua

Minimatkailua,

 matkailua kumminkin, vaikka passikin on vanhentunut.

Saas nähdä, tarvitsenko passiani edes tänä vuonna,

mutta haen sen kuitenkin.

Kaiken piti sujua helpommin,

mutta korttimaksu ei millään onnistunut, 

joten joudun käymään kamarilla.

Aika on kyllä varattu,

ei luultavasti tarvitse odotella.

Tänä kesänä olen kaivannut autoa,

ihan sitä,

 että pihasta pääsee lähtemään johonkin,

kuten ennen.

Se on ollut sellaista hiljaista kaipuuta,

jonkinlaista muistojen lämmittämistä,

 ei niinkään konkreettista ostohalua.

Sitä vain,

 kuinka helppoa ja mukavaa oli lähtö,

verrattuna nyt tähän hetkeen.

Muutama pieni pyrähdys on tehty

kun autollinen ystäväni on tarvinnut kaverin.

Hän tykkää ajaa 

ja minä uskallan istua kyydissä.

Siitä on seurannut mukavat päivät

ja mielenkiintoista nähtävää.

Ei ole ollut väliä, vaikka joku U-käännös on tullut,

tai "suunniteltu" reitti menikin toisinpäin.

Mielenkiintoiseen paikaan voi löytää ihan vahingossakin,

sekin on koettu.

Joskus voi lähteä pelkän syömisen merkeissä,

kunhan pääsee ihmisten ilmoille,

eikä lähtiessä arvaakkaan, mistä päin kotimatka alkaa.

SE on sitä jotakin, jonka koen vapautena kaveruudessa.

 Ei tarvitse lähteä merien taa,

päästäkseen meren rannalle.