Viisastuu

Tasapainotaiteilua

Sitä se nyt on,  sen sain eilen tuntea,

tai oikeammin tänään vielä paremmin,  pohkeissani.

Mökillä käydessäni hiirtenruokintamatkalla, en ollut uskoa koipiani ja piikkikenkiäni, sellaista  taiteilua oli kulkuni.

Puuterilumen alla ropuliaaksi ja liukkaaksi jäätyneet polut

sai kieleni pitämään kurissa , siis keskellä suuta.

Muuten hyvät "aispuukin"  piikit eivät pitäneet ja muutama "mukku" tuli tehtyä.

Tienoo oli hiljainen, eikä näkynyt kuin jänön jälkiä ristiin  ja rastiin. 

Lukot eivät olleet jäässä, joten pääsin sekä mökkiin, 

että varastoon.

Kaikki näytti olevan kunnossa, enkä jäänyt nyt

haaveilemaan, niinkuin tapani olisi.

Tuulikin oli niin pureva ja osui mäelle kaivautuen

toppatakkini alle.

Olin onneksi pukenut kunnolla päälleni.

Viisastuu !

Talvi on usein kaukokaipuun aikaa.

Marraskuun mustat päivät, saavat minut haaveilemaan

lämmöstä ja auringosta.

Usein se onkin jäänyt vain haaveeksi

ja seuraava on sitten paukkupakkasilla.

Tänä vuonna pakkaset ovat vasta tulollaan, jos tulevat.

Lämmöstä- ja auringosta unelmointihan ei maksa mitään,

mutta ei se tuo sitä kokemusta.

Muistelo on vähän enemmän.

Voi muistaa kenkut- tai hupaisat tapahtumat reissuiltaan.

Mukavia asioita on onneksi enemmän ja

pikku kömmähdyksille voi "lämpimikseen" nauraa.

Sellainen tulee mieleeni, kun olin ystäväni kanssa

Unkarissa. Siellä on mm. sellainen luonnonkylpylä,

jossa on terveellisiä mineraaleja vedessä.

Lämmin vesi "tuoksuu" miedosti kananmunalta - ehkä rikkipitoisuutensa ansiosta ja lammikkossa on

  etupäässä  ikääntyviä ihmisiä.

Meitä nauratti ja samalla kummastutti -

kaikilla mustat suuret uimarenkaat,

joiden varassa he lilluivat!

Eivätkö täällä ikäihmiset osaa uida ?

No.

Me reippaat suomalaiset, järvien maasta, näytimme !

Uiskentelimme katseista huolimatta ympäriinsä,

lämmin vesi oli taivaallista ja paikka oli kaunis,

Lammen reunoilla kasvoi kauniita punaisia lumpeita

ja ikävä hajukin oli häipynyt jonnekkin.

Lumpeiden seassa uiskenteli myös "ihania" pieniä

käärmeitä, joten oli parasta polskia keskemmälle.

Uiminen oli aika raskasta ja alkoi yllättäen väsyttää.

Miksei tämä virkistänyt ?

No.

Se selvisi myöhemmin.

Viisastuu.

Mekin otimme seuraavalla kerralla mustat autonrenkaat,

emmekä yrittäneet leveillä uimataidoillamme.

Lilluimme renkaiden avulla ja otimme rennosti,

niinkuin asiaan kuukuikin.

Toivottavasti emme jääneet kovin monen muistoihin,

tai jos jäimme - sai meille nauraa !

Naurattaa vieläkin.

Se oli Hevitz !

Kannatta käydä,

jos sattuu ohi kulkemaan. 

Balaton on myös mukava vesistö.