Pyhäin päivä

Pyhäin päivä.

Lapsudessani Pyhäinmiestenpäivä oli juhlapäivä.
Ruoka oli vähän parempaa, kuin arkena.
Usein ruokana oli jotakin lihaa, joka uunissa kypsyessään
lämmitti kotia ja toi sitä tunnelmaa, jonka vieläkin muistan.
Puulämmitteiset hellat ja uunit olivat tavallisimmat kodeissa.
Me emme käyneet haudoilla, koska kuolleet sukulaiset
oli haudattu muualle.
Meillä oli kotijuhla.

Äiti osti aina marraskuussa ruukkusyklaamin,
se oli ihmeellinen kun sitä katseli.
Yhä vieläkin se ihana kukka tuo muistot.

.

Muistan myös;

  Joskus istuimme keittiössä hellan vieressä,

kastaen leipää padassa olevaan lämpimään kastikkeeseen.
Usein se oli karjalanpaistista jäänyttä lientä, joka käytettiin tarkkaan.

Siinä oli sellaista tunnetta, jota en enää tavoita.

Aika harvoin teen edes paisteja.

Silloin ei kukaan puhunut lounaista tai päivällisistä,

puhumattakaan illallisesta.
Meillä oli ruoka.

Emme osanneet kaivata muuta.

(popcorneja, tai smoothieita)

 Arkena vanhemmat olivat töissään, kun tulimme koulusta.
otettiin kaapista jotakin, mitä löytyi.
Illalla oli ruoka.

Varmaankin juuri juhlapyhät kotona olivat harvinaista herkkua,
 niissä leijuvan tunnelman vuoksi.
Eihän sitä silloin miksikään herkuksi huomattu,
se oli tavallista ja kuului asiaan.
Ehkäpä pienet erilliset valmistelut
 sekä kodin kaunistaminen yksinkertaisin keinoin 
toi sen, 
mitä nyt ei juuri näe;
arjen ja pyhän ero.