keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

R A J A

Jotain rajaa




Minulla ja mökkinaapurillani on  ( ja oli ) yhteinen ns. huolto - ja
palokäytävä,  joka on tonttiemme välissä .
Naapurini haravoi joka päivä  käytävän ja se olikin moitteettomassa kunnossa. 
Minä en ehtinyt sitä haravoimaan, koska olen 
n i i n  aamu-uninen,  e t t ä.

Käytävän kunto olikin "tip - top" .
Ilmakuvissa käytävämme näkyi selvemmin, kuin minkään 
 muun palstan.
Ylpeyden aihe siis selvästi   - 
 "kö"  ?

Kesän mittaan  ja  syksyä kohden syntyi kasoja käytävälle.
Niitä kasaantui siis minun kulkuaukkoni eteen  pikku hiljaa.
Oliskohan joku kasa unohtunut minulta. . . 
mutta kun niin harvoin ehdin  .  .  . ..
No, 
?
Selvisi, että ne olivatkin minun roskiani -
 kun en ole haravoinut omiani pois , . , . 

Olematon naapurisopu poissa, lopullisesti?
Ei sentään.

Mökkiin asettui vähän rennompi puutarhuri,
enkä herää aamusella haravan raavintaan ja
olen ehkä vieläkin hieman rennompi haravoija.

Ruohonleikkuri ei hyrise kahta kertaa viikossa,
enkä minä saa neuvoja, mitä on tekemättä.

Kahdeksas kesä -
 erilainen -  vähän.

Pihani kelpaa ja olen siitä hyvilläni.
Vattupuskien reunustama huoltokäytävä kelpaa myös.
Ja palomies mahtuu siitä
jos on niin kamala tapahtuma edessä.
Hänhän vaikka hyppäisi pikku kasan yli .
Takanaapurissani asustaa palomies vaimonsa kanssa,
luotan heihin,
eikä siinä haravaa tarvita.

Hyvää- ja leppoisaa, vaikka viileähköä kesää kaikille
jotka raapivat tarpeettomasti - ja tarpeen - tätä Isänmaan pintaa.

Pysytään pystyssä ja ilman mustelmia.
(Kerron myöhemmin mustelmaastani )


1 kommentti:

Rva Pioni kirjoitti...

Rajojen pitäminen on tärkeää, niinkuin puutarhanhoitokin on tärkeää,
mutta rajansa kaikella, ja kuka sen nyt määrittää, mikä se tärkeimmistä tärkein on.
Rajansa kaikella, rajoillakin. Pahin kun tapahtuu, rajat siirtyvät ja kaikki menee uusiksi.
Jos osaisin purjehtia, se saattaisi korvat puutarhan, mutta ei sitä tärkeintä.