Elämän varrella katsoo usein taakseen .
Jotakin haluaisi unohtaa, jonkun hetken toivoisi takaisin.
Kumpikin on jo elettyä, parasta katsoa eteenpäin, sinne mihin olen todella menossa.
Hyvät muistot kultaavat elämäämme.
Aina ei voi edes oppia menneestä, mutta hyväksyä se kyllä täytyy.
Tämä päivä, ja huominenkin tuo uuden menneen, siksi tämäkin päivä on tärkeä.
Tänään ajattelen omaakin elämääni toisen ihmisen kautta.
Ystäväni on saattohoitovaiheessa ja se järkyttää minua.
En osaa hyväksyä elämän tuota kohtaa, että vakava sairaus kiduttaa monta vuotta.
Jos nyt katsoo mennyttä, oli mukavaa työtä, hauskaa ja hulluttelua, hyvän ystävän kanssa.
Tavallista elämää kaikkineen.
Hyvä niin.
Nyt pitää sopeutua, luopua ja katsoa eteenpäin.
Minne ? Vielä ei tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti