Samaa mieltä.

Kekseliäisyyttä on, mutta usein voimat ovat vähissä.

Kun ei vaan jaksa.

Pakottamalla ei ole kenelläkään hauskaa,

ei edes itsellä.

Sitä luulee voivansa itselleen jotakin,

mutta törmäyskurssi siitä tulee,

vaikka pienimuotoinenkin,

jos voimat ovat poissa.

Se, että voimat palaavat,

on melkeinpä mysteeri.

Missä ne olivat,

vai olivatko todella poissa ?

Jonain aamuna, tai päivänä leimahtaa, 

ja mieli onkin virkeä ja pystyy toimimaan.

Ehkä tarvitaankin muutama tylsä päivä

jolloin ei kuluta sisäistä taiteilijaansa,

vaan akku latautuu ihan salaa.

Ikä tietenkin tekee tehtäväänsä,

sitä ei pääse pakoon,

eikä tarvitsekaan.

Kaikki ilo ja hauskuus ovat minun sisälläni,

en tiedä vain missä.