Hiljaiseloa

Hiljaiseloa,

eloa kuitenkin.

"Aika menee aatellessa,

päivä päätä käännellessä"

Sanonta on laiskanoloinen,

mutta siinä voikin piillä salainen voima,

ajatuksen voima.

Nyt on kiusannut corona,

se on pitänyt paikoillaan monen muun,

paitsi ajattelun.

Pöpökauhua, tietämättömyyttä, varovaisuutta

ja käsienpesua sekä kotona oloa ihan liikaakin.

Mikä tästä vielä tulee ?

Kaikki on peruttu, paitsi se ajattelu, joka ei välillä johda mihinkään.

Muu maailma pyörii jo tästä katsoen

täysillä, mutta mummo ei voi mennä niihin

omiin pikku rientoihinsa, joita ei muutenkaan liialti ole - bussilla kaupungille, hautausmaalle, viinikauppaan, tyttökerhokahville tai kukkakauppaan.

Siihen on kerrottu syy ja minun on mukisematta tyydyttävä tottelemaan.

Ja jos mene, saakin outoja katseita tai läheltä liippaavia ohituksia.

"Ulkoilla voi", mutta mennessäsi rantapolkua, saat kyllä rauhassa ulkoilla itseksesi, läksy on mennyt kaikille perille. Eihän tähän voi tottua !

No, onneksi on pysytty terveinä, sillä tuo tauti onkin

tappavan kamala.

Pitää vielä jaksaa ja ohjelmoida nuppi

taas uudelleen.

Eikä panna päätä piiloon, kuten sorsa, 

vaikka taisipa löytää jotakin !