maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vuosia, nuoremmaksiko


Vuosia
ja elämän maku



Ei sitä nuorena edes usko, että voi tulla vanhaksi,
tai siis, melko kauan eläneeksi.
Eikä tämä nytkään tunnu erityisen uskottavalta!
No,
numerot melkein jo hirvittää,
mutta 
minun sisäinen Sirpani  ihmettelee peilikuvaa,
jossa on niin paljon uurteita kasvoilla.

Eihän tätä tarvitse jäädä ihmettelemään!
Elämässä on niin paljon tärkeämpää ihmeteltävää
ja ihastusta.

Tapasin nuoren perheen kauppareissulla.
Isän sylissä oli pieni vauva, täydellinen ihmisen alku !
Uteliaana tapittavat silmät ja pikkiriikkiset huitoivat kädet.

Monet hyvät muistot heräilivät mielessä .

Niitähän on vielä,
kunnes käy niin,
että vanhatkin muistot katoavat pois,
 jonnekkin, mihin lie.

Nyt, kun vielä muistaa,
on mukava palata aikaan, joka oli tärkeä.
Sinne mukaviin,  toiveikkaisiin   ja onnellisiin 
muistoihin.
Nythän se pitää tehdä, kun ne muistot ovat.
Olen kiitollinen monesta, mutta jotakin haluan jättää pois.
Ikäviä  asioita ei tarvitse jäädä muistelemaan ja märehtimään.
Ne eivät tuo mitään uutta, mistä saa voimia.

Oma elämä on muodostunut suurimmaksi osaksi
minun tekemänäni.
Onhan siinä ollut mukana muitakin
mutten voi jäädä syyttelemään ja vatvomaan,
se ei ole eteenpäin elämistä.




Elämä on kuin kääretorttu,
pätkä pätkältä kierros,
aina jotakin hyvääkin sisällä
ja 
se maistuu.


Joskus mietti,
 olisiko joku kierros kannattanut jättää käärimättä,
tai olisiko haave pitänyt toteuttaa juuri silloin.
Tekemisiähän ei voi peruuttaa,
mutta haaveet voi kaivaa esille.

On ehkä liian myöhäistä ja se kannattaa hyväksyä, 
tai sitten juuri sopiva aika nyt.

Kevät on juuri sopivaa aikaa pysähtyä
ja katsoa luontoa ja elämää sinänsä.
Oma napa on tyhjänpäiväinen tuijotettavaksi,
niin tärkeä kapistus, kun se onkin lopulta.

Jokaiselle tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä,
mutta mikä olisi se pieni "päivän ilo",
jonka jaksaisi kaivaa esiin, juuri silloin, 
kun kun eniten tuntee tarvetta käpertyä vain itseensä.
Se ei voi olla kaukana, koska minähän sitä panttaan
ja haudon apean mielen alla.

Henkilö, jolla on vain vähän aikaa enää,
ei katso oikeudekseen pilata omaa loppuelämäänsä.

Elämän maku
miltä se maistuukaan








1 kommentti:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea vuosista♥
Ikä ON numeroita ja joskus aamuisin tuntuu, että kuka aikuinen nainen tuolta peilistä oikein katsoo...:) Isäni, joka täyttää ensikuussa 87 v. sanoi juuri viikonloppuna, että nyt hän ymmärtää, kun sanotaan, että jos ikä ei muuta opeta, niin hiljaa kävelemään..:)
Muuten skarpilla papparaisella, jalat vähän huonot, mutta kepin kanssa painaa, kuin pieni höyryveturi.♥ Olisinpa itse tuossa iässä yhtä skarppi..:)