maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vuosia, nuoremmaksiko


Vuosia
ja elämän maku



Ei sitä nuorena edes usko, että voi tulla vanhaksi,
tai siis, melko kauan eläneeksi.
Eikä tämä nytkään tunnu erityisen uskottavalta!
No,
numerot melkein jo hirvittää,
mutta 
minun sisäinen Sirpani  ihmettelee peilikuvaa,
jossa on niin paljon uurteita kasvoilla.

Eihän tätä tarvitse jäädä ihmettelemään!
Elämässä on niin paljon tärkeämpää ihmeteltävää
ja ihastusta.

Tapasin nuoren perheen kauppareissulla.
Isän sylissä oli pieni vauva, täydellinen ihmisen alku !
Uteliaana tapittavat silmät ja pikkiriikkiset huitoivat kädet.

Monet hyvät muistot heräilivät mielessä .

Niitähän on vielä,
kunnes käy niin,
että vanhatkin muistot katoavat pois,
 jonnekkin, mihin lie.

Nyt, kun vielä muistaa,
on mukava palata aikaan, joka oli tärkeä.
Sinne mukaviin,  toiveikkaisiin   ja onnellisiin 
muistoihin.
Nythän se pitää tehdä, kun ne muistot ovat.
Olen kiitollinen monesta, mutta jotakin haluan jättää pois.
Ikäviin asioihin ei tarvitse jäädä.
Oma elämä on muodostunut suurimmaksi osaksi
minun tekemänäni.
Onhan siinä ollut mukana muitakin
mutten voi jäädä syyttelemään ja vatvomaan,
se ei ole eteenpäin elämistä.




Elämä on kuin kääretorttu,
pätkä pätkältä kierros,
aina jotakin hyvää sisällä
ja 
se maistuu.










1 kommentti:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea vuosista♥
Ikä ON numeroita ja joskus aamuisin tuntuu, että kuka aikuinen nainen tuolta peilistä oikein katsoo...:) Isäni, joka täyttää ensikuussa 87 v. sanoi juuri viikonloppuna, että nyt hän ymmärtää, kun sanotaan, että jos ikä ei muuta opeta, niin hiljaa kävelemään..:)
Muuten skarpilla papparaisella, jalat vähän huonot, mutta kepin kanssa painaa, kuin pieni höyryveturi.♥ Olisinpa itse tuossa iässä yhtä skarppi..:)