Musiikkia

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen nautin rauhasta.

Levitän huopatekeleen keinuun ja

kohta asetun siihen virkkaukseni kanssa.

Odotan,

kohta se alkaa,  puistokonsertti.

Päätin kuunnella omissa oloissani,
jalkanie eivät jaksaneet mennä paikan päälle

Jalat saavat määrätä jo tässä iässä!

Mikä on ollessa,

ihana ilta ja hyvä mieli.

Haitari aloittaa,

voisi vaikka tanssia -

 paitsi jalat eivät suostuisi.

Musiikista seuraa aina liike sisälläni,
muutun tanssijaksi,
kykenen mihin vaan.

Samoin, kun katselen luistelua -

(en tarkoita jääkiekkoa)

-liitelen sisäisen minäni kanssa musiikin tahtiin

ja annan mennä.

Se on lähes täydellistä!

Jos tapahtuu kaatuminen,

minuun sattuu!

Palaan puistokonserttiin.

Laulan orkesterin säestyksellä!

 Joskus hulluimmissa haaveissani toivoisin

jonkun pyytävän minua solistiksi.
Usko, tai älä -

hulluja pitää edes haaveilla.

Samenttinen miesääni .... ja
   RUOHONLEIKKURI 
samaan aikaan!

(Naapuri ei ole aiemmin kerinnyt kun ei asu täällä.)

(mitäs´ orkesteri tykkäs´ ja solisti ?)

 en käynyt ysymässä,

  jalat ei ois jaksanu.

Onneksi tontit ovat pieniä!

Ruoho tuli leikattua.