Syksyn tullessa mökki riisutaan.
Salusiinit, pöytäliinat, verhot ja liinavaatteet menevät pesuun.
Minusta on keväällä mukava viedä puhtaat ja raikkaat tekstiilit
ja ripustaa ja asetella taas omille paikoilleen.
Ja, että kamala homma ?
Niin.
Mutta pidän siitä kamalasta hommasta,
vaikka ei ole sitä autoakaan, jolla kuljetus meni ennen niin sutjakkaasti.
Kun pesen ja silittelen, mieli alkaa jo odottaa kevättä.
Ikäänkuin valmistelen, odottamisen odottamista.
Ruokatarvikkeita olen vähentänyt ja vienyt pois.
Nyt, kun vedet suljettiin viikkoa aijemmin
moni asia muuttui ja lopahti.
Siihen on totuttu, talvi tulee.
Piha riisutaan hiljakseen myös
ja käyn yhä harvemmin,
"ruokin hiiret"
ja haaveilen ja suunnittelen.
Tuon kotiin vielä jotakin tullessani.
Kaksi ruusua on innostunut vielä kukkimaan.
En raaskinut leikata.
Haravoimista ja puiden sahausta on tiedossa lämpimikseen.
Jos haluan kahvit, vesi pitää tuoda kotoa.
Termoskahville en vielä rupea -
ehkä helmikuun pakkasilla.
Mietin mökistä luopumista.
Tiedän, että se kannattaa tehdä ajoissa,
se miettiminen.
Sataan vuoteen on ripauksen neljännesvuosisata ja
sehän on mennyt ennenkin hujauksessa,
mutta paremmin voimin.
Järki ei ole ennen juossut kummoisesti,
mutta on tullut elettyä niin,
ettei monikaan asia kaduta.
Olen saanut olla terve!
Joskus "pipa" on ollut niin kireellä, ETTÄ!
Joitakin osia minusta on poistettu ja jotakin suoristettu.
Titaania ja amalgaamia on.
Toista uutta ja toista vanhaa.
Melkein omat hampaat, joka on luxusta ikäisilläni.
Mistäs tämä juttu lähtikään?
Niin, siitä riisumisesta.
Äitini sanoi aikanaan, että meitä "riisutaan".
Ymmärrän sen oikein nyt vasta.
Niin kauan, "kun vintissä on valo",
on hyvä pitää arjen rutiineista kiinni
ja välillä vähän tuuletella, pestä ja silittää -
ja vaikka totutella luopumista jostakin.
Mietin mökistä luopumista.
Tiedän, että se kannattaa tehdä ajoissa,
se miettiminen.
Sataan vuoteen on ripauksen neljännesvuosisata ja
sehän on mennyt ennenkin hujauksessa,
mutta paremmin voimin.
Järki ei ole ennen juossut kummoisesti,
mutta on tullut elettyä niin,
ettei monikaan asia kaduta.
Olen saanut olla terve!
Joskus "pipa" on ollut niin kireellä, ETTÄ!
Joitakin osia minusta on poistettu ja jotakin suoristettu.
Titaania ja amalgaamia on.
Toista uutta ja toista vanhaa.
Melkein omat hampaat, joka on luxusta ikäisilläni.
Mistäs tämä juttu lähtikään?
Niin, siitä riisumisesta.
Äitini sanoi aikanaan, että meitä "riisutaan".
Ymmärrän sen oikein nyt vasta.
Niin kauan, "kun vintissä on valo",
on hyvä pitää arjen rutiineista kiinni
ja välillä vähän tuuletella, pestä ja silittää -
ja vaikka totutella luopumista jostakin.
