Erittäin hyvin suunniteltu

"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty"

 Luultavasti kahden kesän aikana oli tarkoitus -

siis haave

ja aikomus -

keittää hummeri

ja

syödä se.

Tarpeeksi haaveiltuamme ja lopuksi päättäen,

se tapahtui tänään.

Ystäväni ja opiskelutoverini Eve tilasi hummerit

ja toi ne laatikossa mökilleni.

Kaksi "kaveria" viittoili kuljetuslaatikossa

ja minä huikkailin niille omia juttujani.

Niiden sakset oli sidottu lenkeillä,

joten ne eivät paljoakaan viittoilleet vastauksia 

Sitten alkoi veden keitto.

Keitettiin monta kannullista vedenkeittimellä,

koska kattila oli aika ääreikäs

ja

keittolevy kuistilla oli aika onneton.

Ei hätää.

Vaadittiin sitä sinnikkyyttä juuri, mitä MEILTÄ löytyy.

Joten, saimme aikaiseksi pulppuavan kattilan 

ja hummerin sinne kypsymään, sekä kohta toisenkin.

Syömiseen tarvitsimme hiukan järeämpiä työkaluja, kuin rapujen syontii tarvitaan.,

Täytyi ottaa työkalupakista vähän "leukavia"

saksien rikkomiseen ainakin, ja kyllä pyrstökilpien aukaisemiseen 

ei minun  veitseni riittäneet.

Mutta,

tulipahan kokeiltua - ja toteutettua  taas haave !

Mitä virkaa on haaveilla - ellei aiokkaan toteuttaa niitä ?

 Tämä oli hummerihaave joka toteutui.

Haaveilen lisää. 

Kiitos, ystäväni Eve!

Haalistuu

 Illat pimenevät ja

minä vanha eukko, en jää enää mökilleni nukkumaan,

vaikka se vielä yhdeksän vuotta sitten oli aivan 

"eksoottista ja unettavavanihanaaaa." 

Intoni on hieman haalistunut,
myönnän.
Ikääkin on kertynyt
ja nyt on nyt.

  Vesiklosetti on lähellä kotona

ja pääsee takaisin sänkyyn

muutaman metrin päähän.

eikä ole portaita pimeässä.
Siis helpompaa.

Haalenemista  on tapahtunut muutenkin.
Vaatetus, jota mökkielämässä ei juurikaan suunnitella,
näyttää vuosikerrat.
Lempivaatteet, ne vähät, mitä yleensä käytän,
tulevat huomaamatta eri värisiksi.
Tänäänkin huomasin,
oranssi-valkoraita T-paita on muuttunut!
Ihme kyllä,
enempi selkäpuolelta.
?

No tietenkin, "uurastajan" selkä on aina aurinkoa kohti.
Minä en "ota" aurinkoa,
mutta heti, kun puskat vähän kasvavat,
riisun liiat vaatteet ja kuljeskelen tontillani hyvin niukassa asussa.
Välillä on tietenkin pukeuduttava.
 

Vaatetuksenhan voi kääntää,
 niin että kumpikin puoli tulisi tasapuolisesti  käytetyksi. 
Hullua!

Silti minä eräänä kesänä ratkoin puna-valkoruutupuseroni
ja käänsin kirkkaamman puolen päälle.
Tuli uusi lempivaate !
Ystäväni "Virkkaaja" ei kyllä ymmärtänyt.

Ymmärsi, tai ei, olemme edelleen ystävät .
 Hän oli tänäänkin virkkaamassa rappusillani  syysauringon lämmössä
ja sai kesäkauden ystävyyden merkiksi
(mummon melatoniinieliksiiriä )

     

Näkönikin on haalistanut,
oikea silmä haalistaa värit,
pitää siis  katsella enempi vasemmalla .

Näillä näkymin pärjäilen,
jos
"vintissä riitää vielä valoa"
on hyvä arki,

Mutta jos ihan "haalistun ja virtyn  ja aurinko nuolee
 minut",
enkä voi  enää mitään kääntää nurinpäin,
kait siitä selviää.

Sinne ollaan menossa,
ja värit ovat olemassa , vaikka minä en juuri nyt niitä näkisi,
yhtä kirkkaina, tänään tai huomenna.

Tunteetkin voivat haalistua 
ja sellainen on monelle käynyt.
Se, mikä tunteet haalistaa, onkin sitten isompi juttu
ja voi lopulta olla tosi värikäs.

Siitä ei tällä kertaa tarkemmin . . .