Huvila vai huussi ?

Huussi "huvilassa"

(siis molemmat)

 Kun muutin pikku mökkiseeni
 minullakin oli huussi.
Yhden pienen jakson käytin huussiani,
ja nautinkin siitä.
Sitten kyllästyin siihen tyhjentämiseen ja hoitoon.
Ei se nyt niin kummajaista ollut,
mutta miksi minä tyhjentelen vaivalloisesti omia jätöksiäni,
kun voin asian hoitaa yleisissä vessoissa, koska maksankin siitä.
Väärinkö ?
H Ö H  ?

Nyt huussiin mahtuu ruohonleikkuri, trimmeri ja tuplat
ym. muuta tarpeellista.
Järkevää, siis.

Puutarhalla saatiin kultainen talikko kuivakämälöiden hoidosta!
Eikö sekin jo kerro jotakin?

Elelen omalla tavallani nauttien ikääntymisestäni,
 pienin siemauksin
Aina se vaan ei ole helppoa, kun krempat lisääntyy.
Joku päivä vaan katsellaan kasvua
ja metsästetään etanoita. Katselen kukkapenkkini kasvatit ja rikkaruohot 
ja niitä on
 sekä muutamia ei toivottuja kotiloita.
Lisäksi
suunnittelen uutta kesää uuteen kukkapenkkiini,
kaadetun kirsikan tilalle.
Nyt näyttää sekalaiselta,
mutta siirrellään tarpeen tullessa,
siirtolapuutarhassa kun ollaan.

Odotan syksyn tuomaa hiljentymistä ja lepoa
"Talvi armahtaa" 
ja sehän pitää paikkansa  aina, sanon.

Tämä kesä on ollut jotenkin raskas,
aika paljon sadetta,
eikä sellaisia helteisiä iltoja yhtään,
kuten viime kesänä oli.

Elokuussa jo muuttelin iltaisin kotiin
ja "työpäivä" jäi aina lyhyeksi,
koska väsähdin.
En jaksanut nauttia olostani samoin, kun ennen.
Siis ikä tekee tehtäväänsä,
se on nyt myönnettävä.

Eikä ole ihme, 
koska mökistä luopuminen lähestyy.

Huussista luopuminen oli helppoa.
"Huvilasta" luovun kivulla,
kun se aika tulee.

Olen aika hyvä luopumaan, sanon joskus.
Niinköhän se on sitten  .  .  .

Koti - ikävä

Ikävä

Olen tuuminut ikävää.

Ikävä on tunne, joka voi kohdistua moneenkin osoitteeseen.

Toinen ihminen ei aisti minun ikävääni vaikka kertoisin siitä.

Se on vain minulla.

Onko se vain ikävää oloa -

vai kohdistuuko se ikävänä johonkin,

 se on asian ydin.
"Ihmisen ikävä toisen luo -"

Olen monta kertaa tuntenut koti-ikävää 
ja 
nopeasti napannut ovet lukkoon mökilläni.
Reppu mukaan ja avaimet ja sitten bussipysäkille!
Kaikki jäi, niinkuin jäi, koti-ikävä voitti.;
Ja pääsenhän minä taas takaisin, kesäkotiin,
joka on tärkeä latauspaikka

Olen aina ikävöinyt kotiin;
 lapsena kesäsiirtolassa ja tuttavien luona kesävieraana,
aikuisena kesäleirityössä ja koulutustapahtumissa.
Aina on ikävä iskenyt jossakin kohdassa.

Sama tunne on ollut usein ulkomailla.
Sieltä ei vai lähdetä yht´äkkiä kotiin.
Tulee siedätystä moneksi päiväksi ja ikävä meneekin usein ohi.


Mitä minä ikävöin kodista?
Olen aiemminkin kertonut, että kotini on siellä missä kamani ovat.

 Kaipaan omaa paikkaa ja kamppeitani.
Kotia.

Uusin kotini on vielä järjestelyvaiheessa, koska olen ollut siellä niin vähän, muutaman yön tänä kesänä.
Ehkä koti-ikävä johtuukin nyt siitä.

Sadepäivä

Sadepäivä ajaa sisätiloihin ?

No, ei aina.

Tänäkin kesänä olen muutamia kertoja nauttinut sateesta -

sateessa.

En  juokse sisään sadekuuron tullessa -

vaan jatkan alkamaani puuhaa,

oli se sitten vadelmien syönti,

tai kasvin siirto uuteen paikkaan.

(siirtolapuutarhassa siirrellään aina silloin ja tällöin) 

Onko väliä, jos sade ränsistää ulkomuodon?

Ole sellainen kun olet!

Se on tosi rentouttavaa ja armahtavaa.

Kun sitä autoa ei enää ole,
(kipristää vielä joskus)
on hieman siistiydyttävä kotiin lähdössä,
kun käyttää julkisia kulkuneuvoja.
Omaansa voi hypätä minkä näköisenä sattui olemaan

kun lähti viemään marjoja ja mehuja, pyykkiä ym.

Olen kyllä  tyytyväinen Nysseen  varsinkin nyt,
kun ei tarvitse odotella auton vaihtoa ja
matka kay nopeasti.

Tyytyäisyyttä siis ilmassa !

Tyytyväisyyteen menee oma aikansa ja kippurointinsa.

Siihen  ei sovi kiire.

 Asioiden hyväksyminen ja tyytyväisyys palkintona 
tuo kummasti rauhaa.

Mutta sateestahan tämä alkoi -

siitä, että sateessakin voi olla

ja  

maailmani ei kaadu yhteen, eikä toiseenkaan

kaatosateeseen.

Kotiparvekkeellani kuitenkin koin yllätyksen,
iso vihreä raitamatto oli likomärkä
ja lattialla olevat kalusteeni kärsineet.
Seisoin ensin ymmärtämättä koko juttua -
mitä on tekeillä ?

Parvekkeiden läpi kulkeva viemäriputki
ei ollut kyennyt tehtäväänsä kaatosateella,
vaan roiskinut vedet koko parvekkeen täydeltä ympäriinsä.
Jos olisin ollut paikalla - mitähän olisin tehnyt ?
Onkohan suunnittelussa vikaa ?

Ei ole vielä selvinnyt, onko muilla  asukkailla sama juttu.
Tästä sateesta en pitänyt.

Minun vesisademielipiteeni on tietenkin kovin heppoinen,
verrattuna niihin tapahtumiin,
joita sade on aiheuttanut monessa maassa.
Se onkin sitten ihan eri juttu.

  jos sateesta oiken tykkää, konstit on