YÖ

Kesäyö

Kesäyö on  jotain sellaista, jota  en osaa yhdellä sanalla  edes selittää,

vaikka se on yksi sana.

Joka kesä  -  monen vuoden ajan  valvon koko yön.

En sitä suunnittele etukäteen

se vain tulee ja on just` siinä,

tänä yönä.

Tätä kirjoittaessani ei ole SE yö, vielä.

Joskus valvottaa vain muuten.

Ei löydy selityksen sanoja, jotka aukaisivat juuri

sen yön taikaa, joka tulla tupsahtaa kesääni.

Eikä selityksiä edes tarvita.

Yön hämy, hiljaisuus, raukea olo ja tyytyväisyys,

ne ovat paikalla silloin kun mitään en tarvitse.

Iltalamppu palaa, mutta ei ole tarvetta lukea mitään tärkeää.

Olla vain ja aistia yö.

Kesäyö.

Se ei maksa mitään,

ei tarvitse lähteä mihinkään,

ei ole tungosta, ei hälinää.

Yö vain.

Minulle se riittää juuri silloin.

Muulloin haluan nukkua makeasti,

ja aamullakin pitkään.

Olen siis iltavirkku - aamuntorkku.

"Illan virkku - aamun torkku, 

se tapa talon hävittää"

Äitini muistutti useinkin näillä vanhoilla sanonnoilla;

"Aamun virkku - illan torkku,

se tapa talon pitää"

Jep !

Muistan äitiäni lämmöllä,

vaikka en silloin aina näistä jutuista pitänyt,

enkä edes aina ymmärtänyt!

"YÖLLÄ NUKUTAAN"

sanoi hän,

vaikka varmaankin tiesi jotakin yövalvomisista.

No,

öitä !

Enää ei valvota.

Yksinäinen

Yksin.

 Yksin 

vai

yksinäinen ?

Yksin voi olla tuntematta yksinäisyyttä.

On omana itsenään sellaisena, kuin juuri on

 ja hyväksyy tilanteensa.

Oman elämän kapinointi ei anna eväitä huomiseen. 

Yksinäisyyttä voi tuntea yhteisöissä

ja jopa omassa lähipiirissään, 
metrien päässä -  mutta kaukana.

Ajattelen, että sellainen avoimuus

 joka ei salaile

vaan sallii arjen elämän sellaisenaan, kun se on

ei jätä yksinäiseksi.

Pelkäämme epäonnistumisia.
Tykätäänkö / miellytänkö ?

Kuinka monta tykkäystä ?

Kuinka monta "naamakirjakaveria"?

Ystävien kanssa tavataan ja puhutaan,

ollaan n a a m a t u s t e n  

siinä on naamakirjaa tarpeeksi.

Yksinäisyys on kyllä itsestäkin kiinni

Inisenkö yksinäisyyttäni,

vai 

teenkö sille itse mitään ?

Jos en viihdy itseni seurassa,

kuka minun seurassani viihtyisi.

Usein huomaan nauttivani omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni.
Sitä ei kukaan voi minulta viedä
ja voin valita aina ajankohdan
jolloin 
siihen voi joku tulla naamatusten kanssani.
Sopii yksineläjälle .

Kaipaankin sellaisia hetkiä joskus.

Kasvatus

Vapaa kasvatus

Mitä sanat oikeastaan tuovat mieleen?

     ( sekamelskaa - rajattomuutta - ym. ym. )
siis minun mielestäni

 

Palstallani on vapaa kasvatus ruohonjuuritasolla, 

muuta kasvattamista ei sitten ole aikoihin ollut. 

Nykyisin nautin siitä, kun voin antaa vapaasti rönsyillä.
Siitä voi syntyä sekamelskaa ja sitä rajattomuutta.
Jep !

Puutarhassani on ehkäpä noin kuutisenkymmentä alkua

ja sinnittelijää
.Kasvit olivat kovilla viime talvena  ja monta tainta jäi nousematta.
 Harmittaa, kun on siemenestä itse taimen kasvattanut.

Aletaan alusta -
lähtöruutuhan on aina toiveikkain !

Nyt, kun katselen muuttunutta pihaani, olen tyytyväinen.

Kirsikkaa ei sitten enää ole,
mutta olen kylvänyt sikinsokinkukkapenkin
ja istuttanut väliin perennoita
ensi
ja seuraavia kesiä odotellessa.

Haluan suuren kukkamaan,
lähes samanlaisen, kuin toinenkin on,
siis vapaata kasvatusta.
Siinä voi olla sitä tummanpunaista Isotähtiputkea
(jonka taimen sain juuri viime viikonlopun Siirtolapuutarhan tapaamispäivänä )
Siihen haluan myös vaaleanpunaista Palavaa rakkautta ( siemeniä sain Peltolan puutarhurilta, kun annoin osoitteeni ja postimerkin)
ja Tuoksukurjenpolvea, Konnantatarta ja vaikka
 oma kolo Unikoille.
Kevätkaihonkukka onkin jo levinnyt sopivasti
ja ilahdutti sinisillä kukillaan aikaisin keväällä.

Kesä voi olla oikullinen ja talvi voi olla ankara.
Siinä se vapaa kasvatus vain rynnistää ruohonjuuressa.
Niin pitää olla.
Luonnosta voi ottaa "vaarin"

.

Minun   V A P A A T   kerrotut unikkoni !

R A J A

Jotain rajaa

Minulla ja mökkinaapurillani on  ( ja oli ) yhteinen ns. huolto - ja

palokäytävä,  joka on tonttiemme välissä .

Naapurini haravoi joka päivä  käytävän ja se olikin moitteettomassa kunnossa. 

Minä en ehtinyt sitä haravoimaan, koska olen 

n i i n  aamu-uninen,  e t t ä.

Käytävän kunto olikin "tip - top" .

Ilmakuvissa käytävämme näkyi selvemmin, kuin minkään 
 muun palstan.

Ylpeyden aihe siis selvästi   - 
 "kö"  ?

Kesän mittaan  ja  syksyä kohden syntyi kasoja käytävälle.

Niitä kasaantui siis minun kulkuaukkoni eteen  pikku hiljaa.

Oliskohan joku kasa unohtunut minulta. . . 
mutta kun niin harvoin ehdin  .  .  . ..

No, 

?

Selvisi, että ne olivatkin minun roskiani -

 kun en ole haravoinut omiani pois , . , . 

Olematon naapurisopu poissa, lopullisesti?
Ei sentään.

Mökkiin asettui vähän rennompi puutarhuri,
enkä herää aamusella haravan raavintaan ja
olen ehkä vieläkin hieman rennompi haravoija.

Ruohonleikkuri ei hyrise kahta kertaa viikossa,
enkä minä saa neuvoja, mitä on tekemättä.

Kahdeksas kesä -
 erilainen -  vähän.

Pihani kelpaa ja olen siitä hyvilläni.
Vattupuskien reunustama huoltokäytävä kelpaa myös.
Ja palomies mahtuu siitä
jos on niin kamala tapahtuma edessä.
Hänhän vaikka hyppäisi pikku kasan yli .
Takanaapurissani asustaa palomies vaimonsa kanssa,
luotan heihin,
eikä siinä haravaa tarvita.

Hyvää- ja leppoisaa, vaikka viileähköä kesää kaikille
jotka raapivat tarpeettomasti - ja tarpeen - tätä Isänmaan pintaa.

Pysytään pystyssä ja ilman mustelmia.
(Kerron myöhemmin mustelmaastani )