Hyvä naapuri

Mökkinaapurini soitti ja kertoi,
 että "Takaovi.com"in ovi repsottaa auki.

Olin heti huolissani, oliko ruohonleikkuri vielä tallessa!

"Tallessa on, 
käyttö vähäistä nykyisin", lohdutti naapurini.

Kuinka olen voinut jättää oven lukitsematta ?
Ei voi olla totta !

Totta se oli.
Viime viikolla hiirtenruokintamatkallani tuli kiire.
Piti rämpiä bussipysäkille lyhyessä ajassa,
siinä se syy, kiire, ei minun pääni.

Minun pääni on kyllä unohtanut ovia ennenkin selälleen,
mutta se ei nyt kuulu tähän -
joskus ehkä.

Minähän käyn talvella useinkin mökillä  haaveilemassa.
Seisoskelen pikku pihallani
ja muistelen kesää
ja kuvittelen uutta tulevaa,
 kevättä tietysti ensin.

Vuosi vuodelta kevään odotus on aina kiivaampaa
ja kaukokaipuu vastaanottamaan kevättä  yhä suurempi.
Haluaisin matkustaa kevääseen,
nyt se ei ole mahdollista.
Siksi voinkin vain haaveilla ja katsella siemenvarastojani
ja odotella ensi Lumikellojen ja Krookusten ilmestymistä.
Tilaan muutamia uusia lajikkeita ihan vain ilokseni,
ne kestävät kauemmin kuin maljakkokukat.

Olen aika hyvä haaveilija.

Lapsena sain siitä kyllä moitetta,
mutta se ei ole poistunut minusta.
Eikä poistu.

Haaveita ja unelmia tarvitaan
mutta arjessa on elämä.

Jos ei saa haavettaan toteutettua,
pitää panna se pois, muuten se on utopia.
"Upotia",
niinkuin eräs tuttava aina sanoi
ja se nauratti.

Uusi unelma tai haave ei ole koskaan kaukana
ja se kannattaa ottaa arkeen.
Kannatta haaveilla, miten sen saisi toteutettua!

Eikä kaikkia haaveita voikkaan saada,
eikä pelkissä haaveissa voi elää,
mutta pikkiriikkisiä unelmia arki tarvitsee.
Siis - minun mielestäni.

Tämä tuoli kukki viime kesänä
ja ehkäpä myös tänä vuonna.

Muruja

Tänään kaapista voisi katsoa niitä muruja,

joita löytyi

erään "ruuneperin rouvvan" kuuluisaan leipomukseen.

Sopivia vuokiakin on olemassa

sekä muitakin tykötarpeita,

vadelmahilloakin pakasteesta otettuna.

vaan leipuri ei hytkähdä innostuksesta.

Ei tänään,

mutta ehkä jonakin muuna päivänä.

Leipominen kyllä on innostavaa -

mieli ja aistit virkistyvät kun uunissa pullistelee  saaristolaislimppuja.

Niitä mahtuu 4 kerrallaan -

vielä on.

Hellan alalaatikosta se alkoi,

siitä missä voi pitää uunipellit

ja pari paistinpannua.

Pyyhkäisin vaan -

mutta ei se auttanut mitään.

! ½ XgRBz ¤# Z yWxPrrS !

Ja sitten se oli tehty !

Mutta se hellan salaperäinen välikkö !

(vähän liotusta ) 

Sen jälkeen se ruokalista on vasta  poistettu.

¤ 

Juuri tällaisessa tilanteessa päätän pitää aina lyhyemmän
kurkkausvälin  . .  ?

Aika vain menee niin nopeasti nykyisin -

KAIKKI muutkin niin sanovat !

Ulkona on aurinkoista, joten sisälle jääminen ei tuota

aisteille iloa.

Icebugit jalkaan ja vaikka hiiret ruokkimaan -

seuraavan kerran leivon varmaan taas illan hämärissä,

sotkua, tai ei.