keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tulihan se !

T a l v i !

Yllätyin, kun jouduin oikein kahlaamaan mökille mennessäni.
Ei huomaa lumen kertymistä, kun välttelee pakkasia 
ja luurailee sisätiloissa.
Mutta ja kun -
minähän en ole tippaakaan talvi - ihminen !

Silti on joskus lähdettävä asioille, kauppaan tai mitä milloinkin -
vaikka mökille hiiret ruokkimaan,
kuten tein eilen.

Kaunista oli,
melkein koskematon lumi,
paitsi ne polut, joita pitkäkorvat ovat tehneet,
kuten jokaisena  lumisena talvena.

Hiljaista - ei ketään näkyvissä.
Harmi, etten ottanut kameraa mukaan.

Lukko oli jäässä ja suojaksi laittamani muovipussi on karannut. Jouduin sulattelemaan lukkoa, 
 päätän vaihtaa kuivan lukon pois lähtiessäni.

Sisällä kaikki on kunnossa ;
sekaisessa kunnosa siis.
Syksyllä tulee aina vaan tökkästyä kädestään tavarat,
keväällä järjestellään sitten joskus.
Kevättä odotellessa, siis !

Kahden kuukauden kuluttua "räystäät tippuvat",
sinne jaksaa odotella taas hyvin.

Hetken haaveiltuani,
"ruokin hiiret"
 ja laitan ovet lukkoon.


Pienellä punaisella lapiolla teen polun portille
ja
jätän lapion odottamaan seuraavaa kertaa.

Sormet palelevat ja varpaat antavat samaa sähkötystä
joten pitää reippaasti kahlata bussipysäkkiä kohti.

Kaikki hyvin 

Ensi kerralla ehkä ajankohtaisemmat kuvat !


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kutoa, neuloa vaiko tikuttaa ?





Minä kudon, äiti neuloi.
Vaikka kudon, siitä tulee neule.


Jos tulos on sama, onko väliä miksi sitä sanotaan ?
On.


Tänään jäin oikein miettimään tuota pyhää työtä
ja sen nimikettä.

Bussipysäkillä nuori nainen, ihan tyttö vielä,
valitteli käsiensä palelemista.
Ehdotin kaksia tumppuja -
(lapasia, vanttuita ,rasoja, kinttaita)
"Kudo vaikka !"
"En osaa" : neito sanoi hymyillen.
"No, anna äiti opettaa! "
"Ei sekään osaa."
"Aha"

Kehkeytyi lyhyt keskustelu, kunnes bussi tuli
ja pääsimme lämpimään.

Jäin miettimään käsitöiden opetusta.
Voiko joku päästä koulustaan oppimatta puikkojen käyttöä?
Kyllä kai


Tuttavapiirissänikin on muutama jotka eivät varmaan koskaan ole tehneet mitään käsitöitä.
Ei ehkä ole tarvinnut,
ei ole tullut opetelleeksi.
eikä edes kiinnosta.

Niinkin voi olla
ja saa.
Sukkia ja lapasia saa valmiinakin.

Minulla voisi hyvinkin olla samoin,
sillä koulukäsitöistä ennuste oli huono.
Epäonnistumista,
ei rohkaisua,
ei kannustusta.
Käsityöt 6


Hikistä villalankaa kireällä puikkojen ympärillä
ja virheitä, jotka piti purkaa,
 eihän siinä työ edisty,
eikä kehuja tipu.

Myönnän, etten ollut taitava myöhemminkään
mutta sitkeyttä on piisannut
ja joskus jopa hetkittäisiä onnistumisia!

Ja ajattelenkin niin, että joskus vaan on näytön paikka !
Se voi olla koska tahansa ja kenellä missäkin, 
kun tulee "se hetki".
Sen ei tarvitse olla kutomista -
 mitä vaan -
minä teen sen !

Enkä osaa edes kuvitella,mitä elämä olisi ilman "kässyjä".
Kässyt ovat olleet hyvä ajankulu ja samalla hyöty.
Säästöäkin on saattanut kertyä,
 ei ole tarvinnut kaikkea valmiina ostaa
ja usein on saanut mieleisensä verhot, tyynyt jopa vaatteitakin.

No niin,
kutomisesta tämä repesikin laajemmalle
ja niinhän "kässymanialle", käy helposti.
Siinä onkin se juju, jota ne "muut" eivät vielä ymmärrä,
kunnes uskaltavat aloittaa.

Ja lopussa kiitos seisoo!

Jospa tuo bussipysäkillä tapaamani tyttö, neito,
jostankin vielä saisi kipinän,
innostuisi , , ,




torstai 7. tammikuuta 2016

Mennyt

Onko mennyt mennyttä ?

"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", sanotaan.

Uskon, että menneellä on aika paljon tekemistä arjessa.
Menneitä ei tietenkään parane  kokonaan mukanaan raahata,
eikä pitää mielessä,
 vaikka ne silloin ja tällöin tupsahtelevatkin esiin mielen kätköistä.

Joskus on vain hyvä muistella,
palata johonkin aikaan ja tapahtumaan.
Silloin saattaa käydä niin, että muisti pätkii,
on tyhjiä aukkoja ajassa eikä muista, vaikka kuinka pinnistelisi.

Joskus taas tahtomattaan "näkee" jonkun muiston,
melkeimpä haistaakin sen
ikäänkuin se olisi juuri tässä ja tänään.

Minun muistoissani on usein hajut ja tuoksut mukana.

Pyykinsilitystuoksu lapsuudesta, kun äiti silitti pyykkiä
ja kuunneltiin "lauantain toivottuja".

Appelsiinlimonaadi ja  Pyynikin Helmi ovat saunailtatuoksut.
Joskus nykyisin teen saman, minkä isältäni muistan -
sekoitan appelsiinilimpsaa ja pilsneriä -
sellaista saimme, kun  isä oli yleisessä saunassa  miesten puolella
samaan aikaan.


 Sammaleen ja mullan tuoksu tuo mieleen lapsuudesta  kevään 

ja Sinivuokot
sekä
uudet, mustat ja kiiltävät päällyskengät.




Junat tuoksuivat öljylle ja vaseliinille,
kun menimme serkkulaan Toijalaan.
(Mattila, Lettilä, Kulaus, Lempäälä: olivat minun junaloruni.)

 Retkieväät, ne vasta  "tuoksuivatkin" !
Usein oli keitettyä kananmunaa ruisleivällä
ja evääthän otettiin esiin heti junan lähdettyä.

Mennyt voi olla hyvä ja turvallinen,
sellaista muistelee mielellään.

Aikuisen mennyt on vastuuta ja elämisen arkea,
joskus juhlaakin.
Siihen sisältyy paljon uskoa ja toivoa,
välillä rakkauttakin.

Ikävät muistot ja käsittelemättömät asiat
haluaa painaa pois.
Ja sieltähän niitä sitten  joskus nousee käsiteltäväksi,
haluaa - tai ei halua.

Se on sitä mennyttä, mitä ei kannata ruokkia.
Ovat olleet olemassa, menneitä nyt.
Otetaan opiksi ja käännetään voimaksi.

Ei lapsuudenkaan muistoihin auta jäädä asumaan.
vaikka tärkeitä ovatkin.

Omat lapsetkin usein sanoivat;
"Kerro millanen minä olin pienenä" !
Heillä kun ei ollut vielä niitä muistoja itsellään.

Elämähän on kuin riepumatto,
 tehty käytettäväksi.
kumpikin.



Tulevaisuus rakentuu aina menneisyyteen.
siihen, mitä voimaa sieltä sai kaiken kokemansa jälkeen


Menneisyyden edessä on aina tuleva
jos siihen ei uskalla tarttua
ei ole uutta menneisyyttä tulevana

Uusi voi aina pelottaa
uusi voi ahdistaa
uusi voi olla mahdotonta.

aina uusi alku on puhdas sivu
siihen saa piirtää oman viivansa
suoran tai kiemuran