JOULU

Joulurauha 

ja

 muut 

tunteet

Joulu ei aina ole se rauhallinen seimiasetelma.

Joku väitti juuri uudessa kirjassa

 ettei Jeesus syntynyt B - nimisessä paikassa.

Häntä olisi sanottu beetlehemiläiseksi
eikä

nasaretilaiseksi .
(muuttuvaa tietoa ?)

Kuka enää tietää joulurauhasta 

jos

turvakodit täyttyvät 

ja 

on 

pelkoa

jouluna,
rauhan juhlana.

Meillä kaikilla ei ole enää pientä lasta joulussamme,
mutta varmaankin meillä on muisto siitä,
 muisto lapsesta, 
joka vielä piileksii meissä
ja niistä lapsen jouluista.

Lasten joulu ei ole suorittamista
ja aikuinen voisi ottaa oppia ja vaikka heittäytyä ihmettelemään
koko joulutouhuja.

Minä muistan kuinka kummallista oli
että isä oli aina poissa pukin tullessa !
Aina piti kertoa mitä tapahtui -
" Olis´ kannattanut olla paikalla !"

Tyttärentytär kummasteli :
 "Mitävarten sillä pukilla oli isän sormus ?"

Tämä maailma ei jatku eikä pärjää ilman lapsia !

Kannattaa kaivautua mielessään lapsuuteensa,
vaikka niihin joulumuistoihin ja tunteisiin.
Ehkä ne eivät heti avaudu ja muistu.
ehkä on jotain sellaista, mitä ei halua muistaa,
sekään ei haittaa.
Joulu herkistää ja tuo tunteita pinnalle,
niitäkin, jotka eivät kuulu joululuun.
Eikö jouluna saisi olla pettymyksiä?
Lapsi voi olla todella pettynyt saamiinsa villasukkiin,
koska oli odottanut vain kaikkea toivomaansa.

Elämämme on toiveita täynnä,  salaisia ja julkisia.
Jouluna ja muinakin juhlapäivinä tulisi toiveiden toteutua.
Juhlamieli on herkkyytensä vuoksi  hyvin arka karahtamaan pohjalle.
Siitä kertovat monet joulutarinat.

Ihmisen mieli ja tunteet ovat sellaiset, ettei niitä opiskella,
kaikkea muuta kyllä.
Tietoa, taitoja ja "viisautta" varten on erilaisia opinahjoja,
mutta miten minä elän, olen ja tunnen,
sitä olen opetellut kantapäät ruvella
ja tässä olen.

Kaikki ne ulkoa oppimani pääkaupungit, joet ja pääelinkeinot ym eivät ole auttaneet arjessani eikä juhlassani.
Enkä ole tällaisena yksin, tiedän.

Jokaisella on ihan varmasti tarve joulurauhaan
ja hyvään joulumieleen.
Kukaan ei haluaisi tuntea sitä yksinäisyyttä jossa on yksin.
Silti kaikki tunteet ovat olemassa,
eikä niitä voi sulkea enkelipeltirasiaan tietyksi ajaksi,
pois mielestä ja silmistä.

Hyvää joulunjälkeistä elämää !

Joulun tuoksut

Joulunaikaan  tuoksut leijuvat ympärillämme tuoden muistoja 
usein vuosienkin takaa.
Joulutuoksut miellyttävät yleensä,
joitakin poikkeuksia lukkuunottamatta.

Jokainen tietää onko 

tuoksu

vai haiseeko.

Allergiset ihmiset eivät kestä tuoksuja,

koska saavat niistä oireita.

Onko

kukaan  "hajulle" 

 allerginen ?

Saako siitä samoja oireita kuin "oikeat" allergikot ?

Minä olen  hajuille  - ginen,

tarkoitan nyt juuri sitä lemua, joka istahtaa viereeni bussissa

vedettyän juuri viimehenkoset tupakastaan tullessaan autoon

                            Tarkoitan juuri sitä hajua:                                      eltaantuneenpesemättömyydenvanhanviinanlöyhkä
henkii takanani.

Jäänkö pois seuraavalla pysäkillä?

Ei, kyllä minun on kestettävä !

Miksi?

Koska käytän julkisia,

 koska minulla ei ole enää omaa autoa.

Julkisilla kuuluu kuulua väestöön.

OK.

(Tämähän ei ole sitten yhtään joulumieltä lämmittävää puhetta !)
Hyi minua !

Inhoan silti sitä hajua,

yököttää se löyhkä.

Laitan hajuvettä vähän enemmän.

kärsikööt,

niin minäkin.

Eihän niin voi tehdä, kiusa osuu väärään maaliin.

Jos maksaa matkastaan hajulisää, siihenkö on tyydyttävä 

muuten vaan  "herkän nenän" vuoksi.


Myönnän
en ole joulumielellä
tänään
ehkäpä
huomenna
päiväkin on jo pidempi
huomenna.

Huomenna on taas uusi kiva päivä -
joulurauha alkaa 
meille kaikille.

Kulttuuria ja tapaamisia

 Mieskuorolaulua kirkossa

vai

Rajatonta ja upeaa ?

Kumpaakin, kiitos !

Arki-ilta on minulle nykyään 

vastenmielisistävastenmielisin johonkin lähtöön.

 Kaikki mukava tapahtuu iltaisin 

  ja siihen on tietty syynsä.

Kompura - huononäköinen - häikäistyvä - väsähtänyt

ja ikääntynyt haluaisi nauttia kaikesta päiväsaikaan.

Aamuvirkut, jotka viiden aikaan kapsahtavat

kahvikupin korvaan ovat täysillä jo kymmeneltä alkavissa tapahtumissa.

En minä,

mutta sitten aamukahvin jälkeen ja lehdenluvun sängyssä

voisin kyllä jo mieluusti joskus iltapäivällä

imeä itseeni kulttuurinvoimaa.

Muttakunei.

No,

selvisin hyvin ihanasta mieskuoroillasta

ja nautin tutuista, sekä uusista lauluista.

Minusta on  n i i n  upeaa

kun miehet (äijät) herkistelevät

ja laulavat ikäänkuin juuri minulle -

niin sen tunnen -

Kirkko oli kyllä täynnä

Rajatonta, upeaa laulantaa kaikkine valoefekteineen
sekä koreografeineen kyllä jaksoi kuulla ja katsoa,
vaikka olikin ilta ja vatsa täynnä herkkuja.
(Aikaisemmin vierastamani  "riitasoinnutkaan" eivät särähtäneet korviini)

Selviän siis kyllä -

silti 
seniorikinot sopivat
koska ovat päivällä

Kummastakin tapahtumasta jäi  HELMI 
Kirkkokonsertista minulle tuntematon laulu:
Maailma jääkukkien takana

Rajattomilta lapsuuteni ensimmäinen joululaulu jonka muistan:
"Lauloi Lappi lapsellensa, näin se laulu alkaa
isä ajaa Inariin ja poro polkee jalkaa"

Vuosien mittaan yhä pienentyvät joulut
saavat tunteet suurentumaan,
ja muistot esiin.
No, ei paha,
aikaahan on herkistellä.
ja nenäliinat ovat halpoja

Värit

Jaa etteikö värillä väliä !

Kuvittele leppäkerttu umpimustaksi !

Väriterapiat ja - analyysit 
värisuora

värisokeus

värivirhe

väriäpäästävä

väripaletti

mikä on väritön ? ? ?

Jokainen on varmaan kokenut sen
(ainakin nainen)

kun on juuri lähdön hetkellä

äkkiä vaihtaakin toiset vaatteet

I H A N 

S o P i M aT t O m I e N

tilalle

Minulle käy useinkin niin.

Vaatteissa sinänsä ei ole vikaa

vaan 

väri on väärä

on  sellaisiakin värejä

joihin ei

 k u u n a k u l l a n v a l k e a n k a a n

voisi pukeutua

Minulle nykyisin se on 

ruskea

Vuosia sitten sekin oli  "mukiinmenevä "

Eräs ystäväni sanoi kerran, ettei hän tiedä mitään niin kamalaa

kuin beige puolihame
huh

Muotihan sanelee aika paljon sekä pukeutumistamme,

että kodinsisustamista.

Ei kai sitä kukaan orjallisesti seuraa,

mutta vinkit ja mainonta tekee mielihaluja.

Vuodenaika ja siihen liittyvät juhlat antavat  omat värinsä.

Todella uskalikko kattaa joulupöydän keltaisella,

vaikkakin taas punaiset pääsiäismunat ovat ihan -

sanonko ,  jees !

Minulle punainen väri on saatava käyttöön jo adventtina.

Verhot ainakin ensin
 ja sen jälkeen paljon muuta.

Punainen on muutenkin yksi lempiväreistäni,

vaikka eräs työtoverini vuosien takaa

ilmaisi sen olevan  n i i n  huorahtava, että !

Mustaan mieltymyksestäni kerroinkin taannempana,

enkä jää selvitelemään muita lempivärejäni, nyt.

Vuosikymmeniä sitten, kun halusin valkoisen telkkarin

maalasin sen ruskean teakkisen -

siitä tuli ihan kelvollinen!

Sohvani ja nojatuolini ovat saaneet erivärisiä päällisiä

itsetehtyinä,  tietty.

Minulle kelpaa jos väri miellyttää,

sillä väreistä saan sitä jotakin,

sanovat sitä energiaksi.

Nykyään pikku kodissani on huonekaluja hoidossa.

Olen luvannut olla kajoamatta niihin sillä ne ovat sukujuttuja.

Dikkaan niitä kyllä tuollaisina
ja kunnioitan mennyttä.

Joulu on ovella ja nautin punaisista asioista,

saa siinä olla muitakin värejä,

mutta heti joulun mentyä voin vaihtaa väriä taas.

Värikästä,

omanväristä aikaa kaikille !

mutta;

mustan kanssa
 on syytä pitää niitä heijastimia!

Myyjäisten kulta-aika

Kässyt

Ystäväni esitteli minut kerran  henkilönä,

jonka sängynjalkoja on syytä korottaa,

koska  kätköissä on monia keskeneräisiä  "kässyjä".

Pitää muuten paikkansa vieläkin,

paitsi,

sänkyä ei ole koroteltu.

Ja aika tekee tehtäväänsä

niin myös minä.

Kässyt ja kässät elävät kaikenaikaa

ja valmistakin tulee

ja on tullut.

Olen ajoittain jopa tyytyväinen

ja kiheltävä odotus viipyilee keskeneräisten yllä.

Jos jotakin saanut aikaiseksi käyttöön

siitä voi jopa itse iloita

puhumattakaan käyttäjän makoisista päivätorkuista

joita peiton alla voi ynistä.

Kaikki se aika, jonka voi kuluttaa tekemällä käsillään jotakin

tuo hyvää mieltä ja useinkin onnistumisen tunnetta

Sellaista samaa ei saa mistään muualta

se tulee suoraan itseltä itselle,

ei välikäsiä,

ei keinotekoista kehumista,

vain oma tyytyväisyys.

Eikä kiitollisuudenvelkaa mihinkään suuntaan.

Vapauttava tunne !

Joskus, kun kaupittelee -  tai vie tuotteitaan myyntiin

tulee vastaan hinnoittelun vaikeus.

Jokainen tietää, ettei tunneista voi laskuttaa,

ei niistä saa hintaa työlleen,

hyvä jos materiaalikustannukset tulisivat.

Arvostanko omaa osaamistani -

saanko arvostaa kädentaitojani -

voinko asettaa hinnan työlleni -

kaikkea tuota voin,

mutta jos ostaja ei ole samaa mieltä,

pidän kaiken omanani.

"Aika tavaran kaupittaa"; sanoi Helmi - anoppi aikoinaan.

Myyjäiset pursuavat alihinnoitettuja kädentöitä,

se antaa huonon kuvan siitä

minkä arvoiseksi asetamme oman työmme ja osaamisen.

On toinenkin puoli,

mutta näyttää siltä, että se puoli saa kipuilla alekässyjen rinnalla.
Ja se kolmas puoli on vinkkivakoilu - ostan nyt yhden. . .

hym. hym,
....saisinko ottaa kuvan....

No, iloa silmään ja 
uutta vaikka sängyn alle odottelemaan!

Iloitaan myös itsenäisyydestä!