"Tyttis"

Seitsemän naista

kokoontuu yhteen silloin-tällöin.

Se on tyttis.

Niin juuri tänäänkin

Aikaa on vilahtanut 

viime tapaamisestamme

mutta ei haittaa,

hauskaa on yhdessä.

Tänään ryhmä oli vajaa

oli vain kuusi

aina ei kaikille sovi

ja kun seitsemätkympit jo on ohitettu

remppa pakottaa jäämään joskus kotiin.

Valitsemme ruokailuun sopivan tapaamispaikan

ja sellaisen

jossa voi istua useammankin tunnin,

koska meillä kaikilla on kertynyt asiaa.

tietty.

Muistelemme usein vanhoja,

-usein työasioita

se on yksi yhdistävistä tekijöistä;

ammatti ja työnantajakin.

Muistelu voi ryöstäytyä jonkun uuniperuna-annoksesta vaikka mihin

mutta kohta unohdamme koko jutun.

Me nauramme paljon

jos sitten itkemmekin

Tyttiksessämme saa muistaa väärin

tai

saa unohtaa nimiä ja sanoja

hetkenpäästä juttu putkahtaa uusille urille

ja nimetkin löytyvät.

Syntymä- ja nimipäivät saa muistaa milloin vain

ei niiden tarvitse olla juuri päivälleen

se on pikkumaista.

Sairaudet ja taudit kyllä käväisevät esillä

mutta me pyrimme ainakin pitämään ilon pinnassa.

Ei kuitenkaan tyyliin:

"Ilo pintaan vaikk´ sydän märkänis"

Lupaamme aina tavata taas  pian

ja pianhan se on aina

vaikka aikaa on vierähtänyt.

Ensivuonna tammikuusa

pidetään pikkujoulu -

tämä ja seuraava.

Siihen asti eletään tätä ja seuraavia päiviä

vain päivä kerrallaan.

Olen iloinen tyttiksestä

ja ystävistäni vierelläni.

Tarjontaa

Eipä tiedä vielä tarvitsevansa

kun jo tarjotaan

 Postiluukusta kolisee pinkka paperia

jota en tarvitse

enkä ole tilannut.

 Olen tilannut päivän lehden, 

en yhtään niistä monista muista

jotka löytyvät maksamani lehden välistä.

Minä en tarvitse niitä.

Tiedän

 mistä voi ostaa auton,

urheiluvälineitä ja vaikkapa kodin,

jos on tarvetta.

En pidä tuputtamisesta.

"Ei mainoksia"

Tämäkö on siirtänyt roskat lehden väliin?

Usein aamun lehti on ollut myöhässä.

("myöhästymisiin etsitään ratkaisua,

lehdessä on ollut liitteineen jopa 180 sivua")

("Jakaja ei esimerkiksi voi kerrostalon rappuun mennessään kantaa kerralla yhtä monta lehteä kuin muina päivinä")

No,haluan vain lehden !

Haluan itse valita mitä luen,

 tai katson televisiosta.

Valitsen jopa seurani, 

jos on tarpeen.

Sitäköhän varten ohjelmat tarvitsevat kiljujia ja palkkanaurajia

kun ei  nyt vaan jaksa enää kiinnostaa.

Oi, jospa joskus vielä ......

Ikääntynyt

Yksinäisen naisen elämää;

naisen

 joka ei ole vielä hunningolla

mutta on ikääntynyt

eikä

 yritäkkään näyttää nuorelta

koska

silmämeikkiä ei nää tehdä

ja

 huulipuna karkaa uurteisiin

ja tuhrii nastan.

Silmälasit on pestävä monesti päivässä

ja varsinkin aamulla

jos on illalla itkeätihruttanut 

nyyhkyleffaa

(joita ei juurikaan tule)

murhia kylläkin runsaasti

Aamulla on paljon muutakin muistettavaa;

Mikä päivä on

missä kännykkä

missä olikaan vara-avain

onko avaimet 

 ladataanko tänään bussikortti

oliko kauraryynejä

koska maksoinkaan kiinteistöveron

pitäis varata hammaslääkäri

onko tyroksiiniresepti voimassa

pitää vaihtaa lakanat

missä silmätipat

riittääkö rahat

muista ostaa mustia jätesäkkejä

osta huuhteluainetta

vie toppasaappaat mökille

laita tulitikut umpinaiseen

(mikä se on)

etteivät kostu

vie puita kamiinan viereen

kaada vedet saaveista

ja

laita riippulukot muovipusseihin

(eivät jäädy)

osta hiirenruokaa

ja

 itsellesi

ruokaa

muista katsoa syntymäpäiväkirjaa

älä päästä ajokorttiasi vanhentumaan

muista mennä Marttailtaan
jaksankohan lähteä postiin

Kyllä minulla ainakin on niin kiire

että !

Onkohan kukaan muu istunut elokuvissa
ja huomannut
ettei tämä ole se
mitä minun piti...


No
menen toisena päivänä
ja katson kellonajan tarkemmin

Huono päivä

Ei siihen paljon tarvita.

Muinoin muotoiltu etuhammas

 sanoi sopimuksensa irti.

Ei naurata!

(ei kuvaa.)

Silmäpistos sai aikaan koko silmän verenpunaiseksi.

Kipua  on, no siedetään

nänkö ja ulkonäkö
(kauneus on katoavaista)

Paljon kävelyä,
TAYS´in taakse on monen monta askelta kipitettävää
ja portaitakin riittävästi
ja se tuntuu jäykistetyssä varpaassa juuri tänään, tietysti.
Hammaslääkärini rakennus on aina hukassa 
ja  etsin sitä
vaikka kävin siellä vuosi sitten.
Huono päivä siis.

Onko se päivä
vai
olenko se minä 
se huono

Elämä on välillä sietämistä ja siedätystä,
onneksi vaan välillä
sillä tasapainoistakin elämää on.
Onneksi !
Silloin kaikkien pikkujuttujen kanssa pärjäillään
oli sitten suu ja silmät ja raajat,
tai se huono päivä.

Kaikkien näiden ramppaamisten vuoksi nilkka on kipeytynyt,
ja jäykistetty varvas särkee,
olisi pitänyt ottaa kepit mukaan kävellessä
mutta, kun....

ja lisäksi...
mielessä pyörii huoli kahdesta tärkeästä ihmisestä,
ja se huoli on surua elämästä ja surua kuolemasta.
Hyvän elämän jatkuminen ja hyvän elämän loppuminen
jos ja kun
kun ja jos
ne ovat tässä ja nyt
ne ovat siinä huonossa päivässä mukana,
 ja myös mukana uuteen hyvään päivään.

Uskon &Toivon

OVI

Ovet ovat mielenkiintoisia.

Niiden takana on aina  tuntematonta

ja uteliaisuuttakin herättävää.

Ovi on raja.

Ovi on osa kotia.

Suljettu ovi on lähes tabu,

siitä et voi mennä  noin vain vetäisyllä.

Avoin ovi melkein kutsuu,

ei tarvitse koputtaa,

riittää  kunhan huhuilet.

On itsestä kiinni,

mitä tekee avoimen oven edessä.

Maailmassa on lukemattomia ovia.

Olen keräillyt ovien kuvia Pinterestin kautta,

ne ovat mielenkiintoisia

ja kertovia.

(jaaeikönytmuutaole)

On, mutta....

Jos ei ole kiinnostunut ihmisistä

ei ole kiinnostunut ovien takana olevistakaan.

Ovi merkitään aina jotenkin.

Huoneiston numero ja asukkaan nimi ovat oleellisemmat.

Joku ovikoriste voi olla kertomassa jotakin asujasta.

Jossakin saa olla ovimattokin.

 Ovikello on jo kiinteä kapistus,
 se ei voi tietenkään olla lehmänkello, ainakaan kerrostalossa.
Tai, no,

Se, että ovi on raja,
tuli tässä eteen muutama aika sitten.

Pikkutytöt kävivät keräämässä ovikoristeet leikkeihinsä
aika monesta ovesta ja rapusta,
siis rajalta.

Mitä se kertoo?


Rajoja ei ole.

Nyssetuli !

Se tulikin yhressä yässä

ei ois luullu.

Syksy,

 se onny !

Jäätyny,

kaunis se o.

Vetet oli viä eile

ja 

mullaki saavit ja kastelukannup pihalla.

Nyn ne o katkastu,

vetet nimittäi,

ettei putket jääry ja hanat me pilalle.

Tänää laiton tuplat.

Ennem pantiin pumpulia ja tikkuaskit tupliev välii.

mää jätin ne pois

olis kyä ollu tikkujaki askikaupalla.

Verhot täyty vaihtaa,

semmottet

ettei näkys sisälle ulkoo.

Mää en tykkää mistääv valoverhoista,

äite tykkäs,

ne oli sille jotai hianoo.

Sai olla.

Mulla on eri maku,

sellane maalaine,

vaikka oon ollu aina kaupunkissa.

( määempa tähän niitä valoverhoja ny, joskus ehkä...?)

Yleensäkkä määen päästä kotiini ketä vaa

näkee.

Talvikoti ompiäni

eikä kesäkotikaan iso o,

siis mökki,

mutta pihalla mahtuu olee.

Ja siä mää viihrynki enimmäksee,

mulla on ihan oma systeemi -

mää valvommyähään ja nukun kunnollaa.

Jos mää herään kesken unien

mää käännän tyynystä kylmämpualen

ja nukun uurestaan.

"Aamun torkku, illan virkku...)

Mää en tolla ressaa itteäni,

jollekki se sopii,

Suami ov vapaa maa!

Joskus kesällä

mää herään siihenku

ahkera naapuri haravoi palokäytävää

ettei siä vaan o roskia.

(palon sattuessa tarttee palomiästempäästä sammuttaan äkkiä)

Mää käännän tyynyn.

Takanaapurissani muuten onkin entinen palomiäs vaimonsa kanssa.

Turvallista siis. 

Vaikka emmää sitä takakäytävääkään raavi roskapuhtaaks juur koskaa,

kyä ny raavaat miähet pystyy harppaanki vaikka olis kasa.

Mutta ny on syksy

ja seki menee ohi.

Lämpimät kuteet auttaa ja tarttee olla ulkona paljo.

Ja unta tarttetaan pimeenä aikana,

karhukkin nukkuu.

Mää pruukkaan käyrä mökillä talvellaki,

mää seison kattelemassa ja haaveilemassa,

hyvä kattella,
 ku mökki om mäellä.

Tuon kotoo vettä ja keitän kahveet

tai kaaran kuumaa vettä nuurelienmpäälle.

Hetkempäästä on makarooniruaka valmista,

Ei sitä tartte niinkummia olla ku tulee tyytyväiseks.

Mää ainaki.

Mummiälestä siirtolapuutarhaelämän tulis viäki olla vähä niiku enne.

Sillon oli piänestä kii moni,

saiko eres mökin koottua laurampätkistä

ja oliko siämenperunat.

Nih.

Nykysim monet käy vaan päiväretkellä mokillä.
Ihanninnku Vinnairilla "Yöksi kotiin !"
Mää tykkääm muuttaa jo vapunräntäsateeseen.
Siinä o jotain hianoo !
Paitti,
mää oon kohta vanha
ja tarttee harkita viä.

No tartteehan elämän eristyä eteempäin!

Mutta pitäs enempi ottaa elämä elettäväks

eikä suarittaa. 

"Ota löysin rantein,,,"

laulun sanoin 

kaikille hyvää syksyä,

olkaa valossa!

" Mummi   kato ! "

Se aika, kun mummi oli tärkeä

se oli.

Ennen sitä oli
" Äiti kato ! "


Minulla on mökkihattu
jossa lukee:
" Isä kato mua ! "

Se on eräänlainen kampanjahattu lapsityössä
ja olen saanut sen ystävältäni.

Ihminen haluaa tulla nähdyksi
vaikka olisi kuinkakin ujo ja iso.

Näkymätön lapsi 
muumisadussa 
on koskettavan totta.

On teeskentelyä, jos sanon tulevani toimeen ominvoimin.
Tulenkin 
 huonosti/hyvin.

Joskushan on tilanteita - näkikö kukaan ?

Kestäisinkö kun katsotaan ?

Eihän aina voi olla julkinen, vai voiko ?
Jotkut ovat
ja kestävät tai eivät.

Tavallisen tallaajan elämässä nähdyksi tuleminen
lähinnä tarkoittaa samalla kuulluksi tulemista,
sitä, että on olemassa jollekkin.
"Kato" tarkoittaa samalla luotettavaa  katsekontaktia.

Surullista luettavaa oli poikien ystävien ja kavereiden vähyys.
Mistähän se oikein kertoo?
Katsotaanko liikaa poispäin.

Minusta se kertoo ainakin siitä,
 että meillä ei läheiset kasvata
niin että voisi hermostumiseen asti kuulla;
" äiti kato", "isä kato",

KATONYMUA !!


Facebookissa joillakin on satoja kavereita
mutta niitä vaan ei tapailla. 
Erilaisilla kuvilla toivotetaan vaikka mitä,
mutta ei ole katsekontaktia elävään kaveriin.
Ei ääntä, ei silmiä.

"Silmät ovat sielun peili"


Läheisilleen on hyvä olla näkyvä,
rehellinen ja suora.
Sekin on joskus kippuraista käytännössä,
tulee ymmärretyksi
ja väärinymmärretyksi.

Me emme kohta osaa olla kavereita ja ystäviä
jos emme tapaa.
Ennen mummo sanoi nähdessään:
"Annas ku mie oikee  katon sinnuu!"
Se oli viisasta.


Lapset ovat suoria 
he pyytävät katsomaan  ihmistä 
ja samalla tietysti suoritusta.



Katsojan silmissä on paljon,

siellä on se kauneuskin,
eikä se ole pikku juttu.

Aaltopituus

Aaltopituus - 

vettä vai ihmissuhteita?

Jos on vettä,

en mene suuriin aaltoihin,

oli lippu sitten minkä värinen tahansa.

Pidän aalloista,

lempeistä ja keinuttavista

Ihmisten väliset aallot,

aaltopituudet

ne näkymättömät ja tärkeät

niissä välillä kiemurtelemme.

Tunnusta, tai älä.

On helppoa olla samalla aaltopituudella jonkun kanssa.
Se on itsestäänselvyys
eikä tarvitse yhtään yrittää mitään.
Se vain on niin.

Silloin
kun aaltopituutta ei löydy,
yhteys tökkii ja tekee mieli häippästä paikalta.
Ja niin voikin ehkä tehdä
mutta
 jospa sitä on vain jatkuvasti kestettävä.

Onko ?

Radiosta voi etsiä sopivan aaltopituuden
TV kanavan voi valita
tai sulkea laitteen.

Kuinka voin valita omat aaltopituuteni ?

Suosimalla  hyviä yhteyksiä
tietää niiden arvon
ja sen
millaista voimaa se antaa
molempiin suuntiin